Kuten viime viikolla valittelin, mun treenimotivaatio on ollut vähän hukassa. Heti tekstin kirjoittamisen jälkeen fiilis asiaa kohtaan parantui, ja ajattelin etten varmasti ole ainoa, jolla meinaa kesäkuumalla jäädä treenit vähän puolitiehen..

Ensimmäinen askel treeni-innon löytymiseen oli ongelman rehellinen kohtaaminen. Poikaystävän varovainen kysymys siitä mikä treenieni suunta oikein on, suututti minut aluksi pahasti ja iskin puolustelukannan päälle ”NO SIIS JOO MUTTA KUN KATO JA SITTEN KANSSA ETTÄ”.. Äkkiä tajusin ettei ole kovin normaalia suuttua, kun toinen vain kysyy, onko itsellä joku suunnitelma.

Monesti irrationaalisen ärsytyksen iskiessä huomaan, että yritän puolustella jotain, mikä vaivaa itseänikin. Oli peiliin katsomisen hetki, ja yritin miettiä mistä kenkä oikein puristaa, ja sama toimii ihan varmasti myös muiden kohdalla. Omat ongelmani olivat seuraavanlaisia:

• Tavoitteet puuttuivat
• En tiennyt, mitä treenejä tekisin
• On paljon mukavampaa esim. pelata videopelejä sohvalla, kuin mennä salille tekemään ”vain jotain”
• Paino oli lähtenyt tippumaan mukavasti pelkän ruokavalion avulla, ja kuukausien kovan treenin puremattomuus ärsytti
• Treenisykli ja rutiini oli päässyt katoamaan

Kaikki jutut kietoutuvat tavallaan toisiinsa, mutta kun ne erottelee ja käsittelee kerrallaan, on kokonaisuus helpompi klaarata.

Ensimmäinen kohta oli varmaan kaikista tärkein.. Crosstraining on ihan huippua ja diggaan siitä edelleen eniten, mutta aloin kyseenalaistaa vähän sitä, pystyykö kroppani palautumaan niin usein tehdystä kokonaisvaltaisen rasittavasta treenistä tarpeeksi, jotta saisin kroppaani haluttuja muutoksia.

Haluan crosstrainata, mutta haluan myös muokata kroppaa tiettyyn suuntaan. Tätä tulikin sitten pohdittua kuukausi, ja jätettyä sekä crossailu, että gymi vähemmälle huomiolla.. Smart >:D

Tähän samaan ongelmaan kiteytyy myös monta muuta kohtaa listaltani. En tiennyt minkälaisia treenejä yhdistäisin keskenään, jotta saisin siitä kokonaisvaltaista hyötyä. En tosin myöskään tehnyt minkäänlaista tutkimustyötä selvittääkseni, mikä combo olisi tähän saumaan tehokkain, vaan jäin ”oikeutetusti” muutaman kerran sohvalle löhöilemään, tai tein jonkun puolivillaisen ”sitä sun tätä” -treenin, jossa ei tyyliin tullut edes hiki.

Also smart.

Ja sitten, kroppa reagoi hyvin ruokavalioon, mutta nyt paino on pysytellyt samassa jo melkein kuukauden päivät. Treeni olisi aivan varmasti vastauksena tähänkin ”pulmaan”, mutta jotenkin oli turvallista taas vähän kölliä siinä turvallisessa välimaastossa, eikä tehdä aktiivisesti töitä tavoitteiden eteen.

Mä tunnun pelkäävän asioiden saavuttamista.. Tai enemmänkin mä pelkään niiden saavutettujen asioiden kadottamista, koska se on käynyt aiemminkin. Omalla tavallani siis sabotoin itseäni jo ennen kuin pääsen sinne maaliin, ettei tarvitsisi taas pettyä. Tämä mun pitäisi muistaa aina kun kyseenalaistan valintojani, ja miettiä miksi teen tiettyjä päätöksiä salilla, kaupassa ja kotona.

Pohdintojeni seurauksena voin onneksi todeta että:

• Motivaatio-ongelmia pohdittuani treeni on kulkenut todella hyvin – ongelma oli siis pelkästään päässä
• Mun henkinen ja fyysinen tila on aina paremmat, kun keskityn hyvinvointiin
• Chillaaminen ja laiskottelu tuntuvat paljon ihanammilta, kun niiden vastapainoksi tekee töitä
• Kaverin kanssa treenaaminen on aina kivempaa. Kiitos siis treenitsemppauksesta ja näistä kuvista, Nata!

Summa summarum: En halunnut keskittyä treenaamiseen, mutta se vaivasi minua koko ajan, joten asialle piti tehdä jotain – heti. 

Mä olen tosi onnellinen siitä, että mun ympärillä on ihmisiä jotka kyllä kyselevät ja kyseenalaistavat sitä, miksi mä mitäkin asioita teen ja olen tekemättä, eivätkä päästä mua liian helpolla. Sohvalla nimittäin olisi tilaa useammallekin kuin yhdelle, mutta mun mielestä on parasta jos kaikki kiskotaan toisiamme sieltä ylös vuoron perään ^_^

Kohta oliskin muuten päivän treenin vuoro. Lähtekääpä tekin lenkille, tai salille, tai ihan mihin tahansa aktiiviseen hommaan!