Juhannustaikoja
Ohhoh, olipas siinä taas juhannusta kerrakseen! Onneksi valkoviinin voi kuulemma kuitata diureettina ja dieettidamagea oli aamupunnituksen mukaan tullut vain säälittävät 200g. Win.
Lensin Berliinistä Helsinkiin torstain ja perjantain välisenä yönä, joskin pari tuntia myöhässä. Lyhyiden yöunien jälkeen otimme poikaystävän kanssa nokan kohti Parkanoa ja juhannusrientoja kaveriporukan kesken. Paljon hyvää (gluteenitonta ;)) ruokaa, sivistyneitä määriä viinejä, ulkopelejä ja uneton juhannusyö.
Muuta ei oikein voisi toivoakaan, vai?
Kundit löysivät jotain tärkeääkin tärkeämpää tekemistä heti aluksi, joten grillipadan ja kunnon tulen sytyttäminen jätettiin ammattilaisille. Onneksi, sillä me sytytettiin Ainon kanssa koko tienoon komein valkea minuuteissa!
Kuvaaja käski kaikkia ottamaan duckfacet, mutta Niso päätti sen sijaan ”grillata tikkuja”..
Lopputulos oli toki hyvä, ja muistutti minua erään lukijan kertomuksesta sytkärillä poistetuista ihokarvoista.
Grillin kuumennuttua, ja palaneiden karvojen käryn kadottua, asettelimme sapuskat grilliin! Gluteenittomat grilliherkut toimivat mainiosti, vaikka tavallisesta ruokavaliostani aika tavalla poikkesinkin… CocaCola ei esim. ole normaalien ruoka-aineideni listalla >:D
Ruoka oli suussa sulavaa ja vierustoverien pihvejä sahattiin niin tomerasti, että mukaan lähti myös pala lautasta.
Jälkiruoaksi tehtiin pellillinen Pavlovaa <3. Kirjoitin muuten ensin, että pellollinen, mikä ei sekään olisi kaukana totuudesta.
Mun auton takakontti on muuten aikamoinen aarreaitta, ja sieltä löytyi tämän voimistelunauhan lisäksi mm. pesismaila, frisbee ja sulkapallomailoja. Juhannus oli siis aktiivinen kaikin tavoin.
Palloja tosin oli pyöreät nolla, mutta onneksi naapurista löytyi sellainenkin lainaksi!
Pimenevää iltaa tutkailtiin grillikatoksen piiloista hyttysiä lytäten.. Mä olen sen verran eläinrakas, että siirrän kaikki hämähäkit ja pikkupörriäiset sisätiloista ulos vahingoittumattomina, mutta hyttysten kohdalla olen armoton.
Juhannusmökkimme vieressä muhinut lampi on tainnut olla suotuisa pesäpaikka, sillä tapoin viikonlopun aikana raa’asti varmaan lähemmäs 200 inisijää.
Yön pimetessä lähdimme katselemaan lehmiä (pelottavia tuijottajia), poimimaan kukkia pellolta ja tekemään juhannustaikoja.
En muista minkälaista unta näin, joten aamulla en ollut tulevasta aviomiehestäni yhtään sen varmempi, kuin illalla.. Varmuuden vuoksi pysyin nykyisessä ja laitoin ykköset päälle taatakseni onnellisen tulevaisuuden.
Juhannusmuotia parhaimmillaan, ihan päästä varpaisiin asti! Tässä asussa kehtasi myös heittää tikkaa.
Enkä siis ollut ainoa, joka sporttasi mökkicrocseja.
En voittanut, vaikka keskityin ihan sairaasti 🙁
Lauantaina paikalle tuli myös Romeo, nuori Bichon-herra, joka oli niin pehmeä että melkein itkettää. Keskustassa elelevänä koirana Romeo ei ole kirmannut pallojen tai keppien perässä vapaana mitenkään liikaa, mutta poika oppi irti-komennon ihan supernopeasti ja näytti nauttivan olostaan aika tavalla ^_^
Mä yritin esitellä mun plyoharjoitusten tuomaa ylivoimaisen pitkää ”hang timea”.. Totuus: Tömähdin maahan kuin kivi, ja kaikki nauroivat. Sen jälkeen keskityin vähäksi aikaa oman mukavuusalueen harrastuksiin, kuten saippuakupliin:
Ja kauneudenhoitoon:
Kuvassa on kaksi naista ja kaksi miestä, mutta kuka on kuka? 😉
Illan mittaan kameran olemassaolo unohtui taas, ja taisinpa mm. heittää puhelimeni kiukkuisena metsään.. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ja kaikki pääsivät omiin sänkyihinsä nukkumaan.
Nyt on taas hyvä fiilis ja tsemppi jatkaa treenejä ja suunnitelmallisempaa ateriarytmiä! Grilliruoka tosin oli niin hyvää, että saatan kaivaa pöytägrillin pois piilostaan 😉
Miten teidän juhannukset sujuivat?
