Mä olen nauttinut lämpimistä kesäpäivistä täysin rinnoin, ilman turhaa stressiä. Olen muutamana päivänä itsekkäästi sysännyt töiden tekemisen iltaan (totuus: huomiseen) ja lähtenyt makaamaan aurinkoon. Se auringossa makaaminen on toisaalta tiukkaa työntekoa koska a) tämän blogin tiimoilta testaan kuinka hyvin saan nostettua D-vitamiinitasojani ja b) kauneusblogia varten täytyy testailla erilaisia aurinkovoiteita 😉

Tänään makaaminen tapahtui Velodromin picnic-katsomossa Roosters – Jaguars -peliä seuraten. Rehellisesti sanottuna pelin ollessa 30-0 keskityin enemmän auringonottoon ja ystäväni Idan kanssa juoruiluun, kuin itse peliin..

Kävimme ostamassa kunnon eväät Stockmannin noutotiskistä ja yllätyin, kun 5/7 salaatista sisälsi vehnää! Tässä kuvassa on oikeasti Idan salaatti, söin omani alta aikayksikön ennen kuin muistin kameran olemassaolon..

Yksi asia mistä ajattelin nauttia tänä kesänä on rusketus! Viime kesänä en ottanut aurinkoa käytännössä kertaakaan, mutta ajattelin että tänä kesänä kokeilen rusketuksen maksimointia kahden parhaan ystäväni häitä odotellessa, ihoa tehokkaasti suojaten. Testailen iholle lähinnä erilaisia fysikaalisia suojia ja kosteutan kroppaa päivittäin luonnonkosmetiikkarasvoilla. Tahdon kerrankin olla kesäisen värinen!

Mun sääret on asteen verran Ibabaa edellä värinmuodostuksessa, mutta silti melkoisen kaukana tavoitteesta.

Ihon lisäksi auringolta on hyvä suojata silmät! Idan esittelemät muotilasit (lue: muovilasit) ovat kuulemma kulkeneet jokaisessa perheen omistamassa autossa tyyliin 90-luvulta lähtien ja pelastaneet sokaistuvat kuskit hädän hetkellä 😀 Mä vakuutin, että ne näyttävät upeilta ja olin jopa vähän kateellinen tehokkaasta peilipinnasta. 

Puoliajan jälkeen nautimme vielä jälkiruoaksi marjoja. Niin paljon marjoja.. Ida vinkkasi mulle smoothie/mehureseptin, jota aion testata varmaan jo huomenissa. Mansikoita, sitruunaa ja basilikaa – heavenly! Ajattelin heittää sekaan vielä muutaman jääpalan, iskeä koko roskan termosmukiin ja kiivetä kohti auringonottoterassiani. Miten tämä kesä onkin niin ihana?

Olen melko varma, että kaikki tuttavani ovat tämän helteisen alkukesän aikana löytäneet itsestään jotain eteläeurooppalaista letkeyttä. 

Tai ehkä mä olen vihdoin löytänyt sen itsestäni, ja huomaan siksi kaikki muut jotka tekevät samoin? Musta tuntuu, että mulle on käynyt yleisesti hyvinvoinnin suhteen coctail-efekti. Tiedättehän, se kun huomaatte valtavasta massasta sen yhden sinua koskettavan keskustelunaiheen tai sanan, ja sitten se tuntuukin pomppaavan esiin joka puolelta hälinän seasta.

Miten kaikki ihmiset ovat niin ihania? Miksi elämä on kokonaisuudessaan niin ihana?? Ehkä vaan parempi, etten mieti tätä liikaa, nautin vaan.