Siivousfriikki vai Rapa-Ripa?
Kuten jo viikolla manasin, pitää varoa mitä toivoo! Vajaan parin viikon täysi treenaamattomuus tuntui hyvään vauhtiin päästyäni ihan ylitsepääsemättömältä, mutta niin taas keho tietää paremmin ;). Ensin nukuin kaikki univelat pois ja niistin muutaman vessapaperirullan suorilta tyhjäksi. Kun akut oli ladattu kunnolla, pääsin pitkästä aikaa pesänrakennuspuuhiin!
Mun prioriteettilistalla kodinhoito ei ole kärjessä. Sanoisin, että sen edelle menee yleensä hmm… Ihan mikä tahansa. Äitini kutsui – tai siis kutsuu minua edelleen Rapa-Ripaksi, koska kylvän sotkua ja epäjärjestystä kaikkialla minne saavun. Koko juttu on ystävieni keskuudessa yleinen vitsi, ja läheisimmät ystäväni jopa tunkeutuivat asuntooni salaa ja siivosivat paikan lattiasta kattoon syntymäpäivälahjakseni pari vuotta sitten. Tuossa teossa oli samalla jotain uskomattoman ihanaa, ja samalla niin nöyryyttävää.
Olen hyväksynyt osani ja yritän toki alati parantaa tapojani ja siistiä jälkiäni ja koen onnistuneeni siinä ihan hyvin, varsinkin kun olen jonkun muun tontilla. Niin ja keittiön opin pitämään siistinä, kun kerran jouduin tiskaamaan kaikki keittiöstäni löytyvät pannut, lautaset ja muut sinne kuuluvat tavarat (lähemmäs 300 eri asiaa….) tiskikoneen hajottua. Salaa olen siis äärimmäisen kateellinen kaikille siistiksi oppineille, vaikka he jaksavat aina vannottaa että siisteys on ”kirous”.
Kotikasvatusta tästä ei voi syyttää, äitini ja isäni ovat erittäin siivoja, vaikka toinen unohtaakin kaapin ovet aina auki ;). Kodin siivoaminen ja järjestäminen kaatuu mulla monesti siihen, että kotini on myös työpaikkani, ja sen myötä täällä on kaikki mun työtavarat. Vaikka kämppäni on yksineläjälle todella iso (vajaa 60m2), muistuttaa elämä pahimpina hetkinä jotain himohamstraajien jaksoa.
Aina kun kiire yltyy, kämppä alkaa ajautua hallitun kaaoksen tilaan, missä pyykkivuori kasvaa, kierrättämättömät lehtipinot kapuavat kohti vyötärötasoa ja avaimet ovat aina väärässä paikassa. Kun downshiftaan ja chillaan, alan parin päivän levon jälkeen siivota ja järjestellä kaikkien niiden siivoamattomienkin hetkien edestä.
Olen ollut ääripäiden ihminen elämäni jokaisella osa-alueella, ja tämä on tällä haavaa viimeinen etappi, jonka tahtoisin saada hallintaan.
Jos olen onnistunut muuttamaan koko elämääni hallinneet ruokailu- ja liikuntatavat, miksen voisi tehdä samaa siisteyden suhteen?
Nautin kun kotonani on siistiä. Asuntoni on 19-vuotiaan maulla sisustettu, mutta ihana ja kotoisa. Ihmiset viihtyvät vierailuillaan, ja mä todella rakastan tätä kotia, varsinkin kun kaikki pöytätasot ovat tyhiä, täällä on muutenkin siistiä ja puhtaiden lakanoiden tuoksu leijuu ilmassa.
Minkä takia en pidä tätä järjestystä yllä?
Tahtoisin kuulla konkreettisia ohjeita ja vinkkejä siihen, miten ylläpitää parempaa järjestystä. Miten te hoidatte siivoamisen?
Onko se osa rutiineja, vai yhtä hasardia, kuin minun touhuni?
p.s. Kuvituksena erittäin sumuinen ja vääristynyt vilkaisu kotiini, sillä paikan järjestys on muuttunut kokonaan :D Ja joo, se on tankotanssitanko ;)