Viljaton elämä osa 3: Ethän sä saa syödä enää MITÄÄN?!?

Ensireaktio tai ainakin ensimmäisen kolmen virkkeen aikana esiin tuleva reaktio, viljattomasta ruokavaliosta kertoessani, on aina sama: ”Mitä sä oikein syöt?! Eiks toi oo vaarallista?”

Yleensä vastaukseni on: Ruokaa, ja ei. Ei ole vaarallista!

Kaikki ruokavaliot voi vetää typerästi överiksi ja sönkätä kropan solmuun jos vain jättää asian X pois, lisäämättä sen pois jääneen ruoka-aineen tilalle jotain mistä a) saat sen ruoka-aineen tärkeät jutut b) jotain parempaa ravintoa. Viljojen syöminen on niin syvälle suomalaiseen päähän koodattu juttu, että ajatuskin niiden katoamisesta hämmentää muuten kovin fiksut ja filmaattiset kanssaeläjät.

Jos sinunkin ensimmäinen ajatuksesi oli, että viljaton ruokavalio on sula mahdottomuus juuri tämän ruokien boikotoimisen takia, kannattaa juttua miettiä uudemman kerran. Missä kaikessa lopulta on niitä välteltäviä viljoja, ja tuleeko elämästä oikeasti tyhjää ja kamalaa ilman niitä?

Leipä – niin kätevä, niin herkullinen! Leipä toimi aamiaisena, välipalana ja iltapalana kuljettamassa muita raaka-aineita suuhuni. Miten siitä pääsi eroon? No, ei vaan syönyt sitä… Himo iskee silloin, jos vain poistaa ruoka-aineita, eikä tajua lisätä toisesta päästä kaikkea muuta vähintään yhtä miellyttävää! Nykyään valmistan pikaisen salaatin yhtä nopeasti kuin leivän, ja sen syömistä seuraa hyvä ja täysi olo, eikä päässä ruokailun jälkeen pyöri: ”Tekisi mieli ottaa vielä yksi pala..”.

Eväsleipien kantamisen sijaan ostin Ikeasta 9 ruokarasiaa, joihin voin pakata tarvittavien ruoka-ainesten lisäksi myös haarukan, eikä eväsleipiä enää ole kaivattu. Leipäaddikteimmat voivat toki alkaa leipoa omia viljattomia leipiä. Niihin löytyy niin valtava reseptikirjo, että yhden on pakko maistua jopa nirsoille!

 

Pasta. Lohturuokapyramidin alin palkki, johon sekoitettuna lähes mikä tahansa maistuu jumalaiselta. En ole kaivannut pastaa kertaakaan, ennen tuon äskeisen lauseen kirjoittamista ja miettimistä :D Älkää ymmärtäkö väärin, mä rakastin pastaa, ja kyllä se varmasti maistuisi vieläkin. Ison pasta-annoksen jälkeinen olotila vain on mielessäni yhtä kirkkaana, kuin sen ensimmäisen haukkauksen ihanuus. 

Mä olen vaihtanut pastan riisiin, joka maistuu vuosien välttelyn jälkeen taivaalliselta. Riisi on siitä kätevää, että sitä jauhamalla voidaan valmistaa myös aika liuta muita lisukkeita. Omat suosikkini ovat tällä hetkellä paksut riisinuudelit, joiden sekaan voi wokata ihan mitä tahansa, ja leikkiä olevansa vietnamilaisessa ravintolassa herkuttelemassa.

Vaihdoin siis Italian herkut idän ihmeisiin.

 

Pullat, kakut, keksit & leivokset, joiden painosta pöydät notkuvat jokaisessa sukutapaamisessa.. Näidenkin kohdalla on jonkinasteinen helpotus todeta, että: ”en vaan syö.” Muuta ruokaa ja tarjottavaa löytyy aina niin paljon, että päivän energiantarpeen saa varmasti täyteen, eikä vielä ole tullut eteen kakkupalaa, jonka syömättä jättäminen harmittaisi pitkässä juoksussa.

Kotiin mennessä voi aina paistaa banaanipannarin!

Mulle tulee muuten aina leivoksia nähdessäni mieleen Kukan ja Samin iänikuinen kampaviineri, josta olen vankasti päättänyt tehdä viljattoman version ennemmin tai myöhemmin :’D

 

Vehnää sisältävät einekset ja karkit, joita on muuten paljon. Tarvitseeko edes sanoa näistä jotain? No, sanon kaksi asiaa: 1) kukaan ei tarvitse näitä 2) suklaa ;)

Näiden itsestäänselvyyksien lisäksi kannattaa tsekata ainesosalista ainakin näistä tuotteista:

• Liemikuutiot
• Lihajalosteet (kinkut ym.)
• Valmismarinadit, ja valmiiksi marinoidut lihat
• Jäätelöt
• Kaakao ym. jauheet
• Mehut (jep, tosin eipä näitä tule juotua)

 

No mitä mä sitten syön?? Pian ilmestyvät päivä lautasellani ja Viljaton kauppakassi -postaukset kertovat siitä enemmän ^_^