Voihan varvas!
Mitä typeryyttä onkaan hyppiä iloisesti pitkin asuntoa? Jokainen nurkka, kulma ja huonekalun jalka kun on ansa.
Niin, mä hypin eilen iloisena hakemaan kameraani makuuhuoneesta, ponnistin oikealla jalalla hypätäkseni sängylle ja perässä heilahtanut vasen jalkani kohtasi ylittämättömän esteen, kun mystinen sängynjalka ilmestyi kuin tyhjästä. TYHJÄSTÄ I’M TELLING YOU!
Jo valmiiksi säälittävän ja kummallisen näköinen pikkuvarvas taittui sen verran mojovasti, että lakosin sängylle kyyneleet silmissä. Iltapäivän aikana se typerys vielä turposi ja muuttui paikoittain sinipunaiseksi. Mmmm.
En usko että varvas on murtunut, mutta ärsyttävän paljon se kipu silti vaikuttaa kaikkeen tekemiseen ja varpaiden kipristys on lähinnä kaukainen haave. Pelkään myös koko ajan, että potkaisen tuon pikkupotun vielä uudestaan >:D
Noh, turvatoimeksi teippasin varpaan kiinni tuohon nimettömään ja oloni on mukavampi.
Loppuviikon keskityn painoharjoitteluun ja pyöräilyyn, mutta toivottavasti lenkkipolku olisi taas ensi viikolla mahdollisuus uhkan sijaan! ^_^