FITNESS 24 SEVEN
Minulla on uusi salijäsenyys. Liityin saliketju 24 Sevenille muutama viikko sitten, ja olen supertyytyväinen. Kirjoittelin viime syksynä mietteitäni treenaamisesta ja sen tuomista ahdistuksen tunteista, enkä edelleenkään halua käydä salilla päivittäin tai jättää herkkuja syömättä. En suuruudenhulluuksissani tavoittele bikinifitnessvartaloa, eikä tavoitteenani ole laihduttaa kiloakaan. Salille oli pakko päästä liikkumisen ilosta.
En ikinä ole ollut intohimoinen salitreenaaja. En ainakaan montaa viikkoa putkeen. Välillä on tullut kausia, kun treeni on kulkenut hyvin ja salille on ollut mukava mennä, mutta liian usein olen raahautunut salille vain koska niin kuuluu tehdä.
Nyt, pitkän tanssiharrastuksen päättäessäni, pystyin liikkumattomuuteen kuukauden ajan. Ensimmäiset päivät sujuivat kuten muutkin, toinen viikko oli jo vähän vaikeampi ja kuukauden loppupuolella kroppani suorastaan huusi päästä tekemään jotain. Ihan mitä vaan. Niinpä marssin Albertinkadun 24 Sevenin tiskille ja sanoin: ”Yksi salijäsenyys, kiitos.”
Homma hoitui yllättävän nopeasti, ja pääsin hikoilemaan jo samana päivänä. Nimensä mukaan Fitness 24 Sevenille pääsee treenaamaan omalla kortilla ja sormenjälkitunnisteella vuorokauden ympäri, mutta tämä tarkanmarkantyttö valitsi pariksi ensimmäiseksi kuukaudeksi päiväkortin: Saan käydä salilla 06–16 välillä, ja maksan normaalista kuukausimaksusta vain puolet, 9,90 €. Keväällä ja kesällä aikataulujen muuttuessa maksan sitten täyttä summaa 19,90. Aloitus- ja palvelumaksuja maksoin huimat 20 euroa. CMS-ketjun kuukausihintojen jälkeen tämä tuntuu lottovoitolta.
Saleja on Helsingissä jo viisi, kohta kuusi, ja Vantaalla omansa. Maaliskuun alussa kuntokeskukset avataan myös Mikkeliin ja Poriin, elokuussa Lahteen ja Espooseen. Tuntuu hassulta, että noin halvoilla hinnoilla voi pärjätä, mutta kaipa ketjulla on talous mallillaan. Uima-altaat ja infrapunasaunat puuttuvat, mutta pakarat ja vatsalihakset saavat samaa kyytiä kuin kalliimmillakin kuntosaleilla. Iso plussa on myös lukitun oven takana oleva ”naistensali”, jonne miehillä ei ole asiaa. En ajatellut naisille varatulla huoneella olevan paljonkaan käyttöä, mutta kyllä niitä kyykkyjä ja maastavetoja vain on mukavampi tehdä ilman ylimääräisiä katseita.
Tällä hetkellä liikun ainoastaan salitreenin muodossa. En tykkää juosta kylmässä ilmassa, joten raahaudun lenkille luultavasti joskus kesäkuun puolessa välissä. Tanssia en ajatellut Helsingissä aloittaa, en ainakaan ennen syksyä. Tämän vuoksi luulen motivaatiota salille riittävän. Treenaamisesta tulee ihana tapa, ei vain hetkellinen projekti.
Tästä ovat osoituksena myös treenikamppeeni. Yleensä uutta elämänvaihetta aloittaessa haluaa hankkia uusia juttuja projektia tukemaan. Ne varmaankin toimivat jonkinlaisena osoituksena siitä, että nyt tämä on todellista ja tällä kertaa olen tosissani. Itse olen ostanut viimeisimmät salivermeet pari vuotta sitten ja päätin, että lihakset muovautuvat ihan samalla tavalla vanhoissa vetimissä kuin uusissa urheiluvaatteissa.
Kuvasin muutamia luottovaatteitani, ja oikeastaanhan ne näyttävätkin ihan kivoilta. Kaikkein tärkeimmät jutut ovat Niken tanssilenkkarit, jotka sopivat salillekin loistavasti, sekä H&M:n urheiluliivit, lempparina leopardikuosina.
