Perusasioiden äärellä – mainontaa, ruokaa ja hiussuortuvaa.

DSC00362.JPG

Mies lähti mummolaan ja minä vietän villiä perjantai-iltaa. Villiä illassani ovat hiukseni pesun jäljiltä sekä Kumman kaan Anne ja Ellu (niin ja uusi linssi tietysti, katsokaa nyt mikä sisäkuva!).

Hiukset toivat mieleeni jutun, jota olen viime päivinä pohdiskellut paljon: Perusasioiden äärelle (takaisin) siirtymisen.

Minusta tuntuu, että olemme eläneet tarpeeksi kauan kaiken feikin, liiallisen yrittämisen, yltäkylläisyyden ja hifistelyn keskellä, ja olemme nyt valmiita palaamaan luonnollisempaan suuntaan. Tästä aiheesta keksisi varmasti vaikka mitä esimerkkejä, mutta kolme konkreettista huomiotani ovat mainonta, ruoka ja hiukset.

Jotka itseasiassa ovat aika iso osa naisen elämää.

Totta kai hiuksia varmasti tullaan värjäämään jatkossakin, ja itsekin olen haaveillut iät ja ajat liukuvärjäyksestä, mutta todella monet ovat myös alkaneet kasvattaa omaa väriään takaisin ja hakemaan hiuksiinsa sitä luonnollista sävyään. Kun ennen oli hienoa käydä kampaajalla kuukausittain ja ottaa kaikenmaailman väriä ja raitaa, nyt naiset tuntuvat kertovan ylpeinä hiustensa olevan ihan vaan omat. Voin tietysti olla väärässäkin, mutta tältä esimerkiksi blogimaailma mielestäni nyt vaikuttaa, samoin kuin jo monen sesongin hiustrendit.

(Itsehän kannan omaa väriäni, hieman hopeatuotteilla tehostettuna. Viimeisestä raidoituksesta ja kevytväristä taitaa olla pari vuotta, eikä kampaajakäynti vieläkään ole suunnitelmissa.)

BINARY.jpg

Toinen juttu on mainonta, jonka toivoisin pikkuhiljaa menevän yksinkertaisempaan suuntaan. Nykyään ihan kaikesta saa kaupanpäällisiä, ostamalla voi voittaa ja keräämällä voi lunastaa. Siksi Karhun kampanja, jossa sai kerätä kolme korkkia ja tehdä niillä mitä huvittaa, oli mielestäni loistava. Että kerrankin voi hankkia jotain ihan vain siksi, että tarvitsee tai haluaa juuri sen ostoksen kohteen.

Puhelinmyyjänä tiedän, että kaupanpäälliset tekevät kauppansa. Pikkuhiljaa ihmiset kuitenkin tuntuvat tajuavan, että sen ainaisen (huonon/ruman/väärän kokoisen) kaupanpäällisen kohta jo mieluummin jättää ottamatta kuin haalii turhaa tavaraa nurkkiinsa. Rahoilleen kyllä saa vastinetta ilmankin olematonta mahdollisuutta voittaa unelmalomaa paratiisisaarelle.

Viimeisenä ja ei-todellakaan-vähäisimpänä on ruoka. Ei varmaan tarvitse muistuttaa, kuinka trendikästä on noudattaa sokeritonta/maidotonta/gluteenitonta/rasvatonta/hiilaritonta/paleo dieettiä, mitä näitä nyt on. Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus, että pannarit on tehty banaanista ja smoothie on pinkin sijaan vihreää. Terveellistä varmaan, mutta silti olin tosi iloinen, kun näin tämän mainoksen:

//www.youtube.com/embed/cwIh5ScdHXg?rel=0

Siispä jatkan elämääni ostaen vain tarpeellista ja tahtomaani, syöden ihan tavallisia pannukakkuja värjäämättömissä hiuksissani, kuunnellen tervettä järkeäni ja tyhjää vatsaani. Ihan vain vastalauseena tälle kaikelle hypetykselle.

Yksinkertaisen ihastuttavaa viikonloppua kaikille!

 

Kauneus Liikunta Hiukset Uutiset ja yhteiskunta

Objektiiviostoksilla (eli uusi asukuvalinssi).

DSC00277.JPG

Sain vihdoin tehtyä päätöksen ja hankittua uuden objektiivin. Olen tiennyt jo kauan, että haluan 50 millisen mahdollisimman suurella aukolla, mutten tiennyt kumpaan kameraani sen hankkisin. Tutkin eilen kaikkia mahdollisuuksiani netistä, ja päätin kantaa kamerani postitalon Rajalaan ja kysyä mielipidettä itseäni viisaammalta.

Kun liikkeestä löytyi Sonyyni sopiva käytetty 1.8/50 linssi, oli valinta selvä. Hyvin pidettynä linssit eivät mene oikeastaan miksikään, joten 149 € ei tuntunut pahalta. Ihan vinkkinä: Rajala myy käytettyjä samoja runkoja ja samoja objektiiveja eri hinnoin, riippuen ilmeisesti kunnosta ja käyttöiästä. Mainitessani minulle esitellyn 199 € objektiivin jälkeen, että ”Nettisivunne näyttivät, että teillä on tuommoinen samanlainen kahdella hinnalla, 199 ja 149, missäs se halvempi on?”, myyjä kertoi myyneensä juuri sen halvemman ja laski hyvinkin oma-aloitteisesti kalliimman hintaa viidelläkympillä.

Kamerani on siis SONY DSLR-A200, jonka markkinoille tulosta on jo kuusi vuotta. Kuvat saavat kuitenkin puhua puolestaan. Vaikka olin ajatellut jo kokonaan kameran vaihtoa, saa vanhalla, tutulla ja turvallisella loistavia kuvia. Räpsin heti kotiin päästyäni innoissani muutamia testikuvia, enkä muokannut näitä mitenkään, jotta saatte ihan oikean kuvan Sonyn järkkärin ja objektiivin tuotoksesta.  

DSC00235.JPG

DSC00241.JPG

DSC00253.JPG

DSC00265.JPG

DSC00273.JPG

Voipa yksi pikkuinen tekninen laite tehdä ihmisen iloiseksi. Asukuvia odotellessa!

 

 

Puheenaiheet Sisustus Raha Höpsöä