Kävin eilen Designmuseossa. Vierailu oli ensimmäiseni, ja pyysin siskon poikaystävineen mukaani. Designmuseon sisäänpääsy ei ole opiskelijalle muutenkaan kallis, mutta aina kuun viimeisenä tiistaina museoon pääsevät kaikki ihan ilmaiseksi klo 17–20. (Niin kuin Kiasmaankin kuun ensimmäisenä perjantaina klo 17–20.30 ja Luonnontieteelliseen museoon kuun ensimmäisenä torstaina klo 16–18!)

Henrik Vibskovin nimi on vilahdellut viime viikkoina milloin missäkin. Olen nähnyt sitä katumainoksissa, naistenlehdissä, Imagessa ja monilla nettisivuilla. Joten olihan tanskalaisen muotisuunnittelijan näyttelyä mentävä katsomaan.

Designmuseossa on esillä jatkuvana näyttelynä suomalaista muotoilua, ja huonekaluja, astioita ja vaatteita oli hauska tutkailla. Yläkerta oli pyhitetty Vibskoville, ja näyttelyhuoneista löytyi vaatteiden lisäksi videoita, miehen luomaa catwalk-rekvisiittaa ja muuta hullua.

Päällimmäisenä ajatuksena näyttelyä kiertäessäni päässäni pyöri, että mitäköhän ihmettä tuon vaimo tästä ajattelee(vai onkohan vaimo ihan yhtä fuckedup). En nimittäin ihan usko, että työkseen sairaalloisen lihavien ihmisten ihopoimuja luonnostelevan ja sian muotoisia miesten laukkuja suunnittelevan tyypin perhe-elämä voi myöskään olla ihan tavallista.

Näyttely oli osittain oikeastaan aika kammottava, eivätkä vaatteetkaan olleet kummoisia. Itselleni nykytaide (sitä oletan näkemäni olleen) ei ole helppoa katseltavaa, ja huomaan ajattelevani aina, että tuollaisen nyt osaisi tehdä ihan kuka vaan, ja joku vielä maksaa tästä, huoh.

Kai eilinen visiittini oli kuitenkin maailmaa avartava. Vibskov on nyt nähty ja oudoksi todettu, joten eipähän tarvitse enää miettiä, löydänkö Designmuseosta uutta suosikkisuunnittelijaa.

PS. Eläin- ja Designmuseo käyty, seuraavaksi sitten Kiasma ja lisää sitä nykytaidetta.