Minulla on flunssa, mutta myös uusi takki. Pitkän koulupäivän ja jatkuvan niistelyn seurauksena maanantai ei hirveästi naurattanut, mutta takkini suojissa syksyn ensimmäinen hyinen päivä ja viikonloppuna iskenyt nuha eivät tuntuneet aivan niin pahalta.

Mies oli minua vastassa kameran kanssa, kun pääsin illalla koulusta kotiin. Näytin kuulemma aivan vanhalta mammalta, ehkäpä jopa möröltä, kun tallustin tappisäärineni miehen luo. Korkoja takki kyllä vaatii, sen myönnän, muttei nyt sentään aivan miehen mörkötakkimääritelmää täytä. Minusta ainakaan.

Löysin takin kahdeksalla eurolla kirpputorilta, ja olen löydöstäni valtavan iloinen. Paino sanalla VALTAVA, sillä sitä takki on. Iso, painava, ja juuri sopiva täyttämään tämän syksyn kriteerit. Halusin kovasti kokeilla takkitrendiä, jossa lähes koko vartalo verhotaan suuren takin sisälle, mutten halunnut käyttää siihen kuitenkaan suuria summia.

Takin alkuperäiset napit olivat tällaiset, eivätkä ne oikein tuoneet takkia oikeuksiinsa. Napit ovat muutenkin harvoin omaa silmää miellyttäviä, joten ajattelin kerrankin hakea kaupasta juuri sellaiset kuin halusin. Ostin Sinellistä neuloja, lankaa ja neljä nappia, joihin kului muistaakseni yhteensä kymmenisen euroa. Sinellistä saa muuten Cityshopparilla aina loppusummasta -10%, joten jos kortin omaatte, pitäkää kauppa mielessä esimerkiksi vaatteita tuunaillessanne.

Valitsin lähes saman muotoiset ja kokoiset napit kuin edellisetkin olivat, jotta ne sopisivat varmasti vanhoihin napinreikiin. Napit ovat sävyltään aivan täydellisen väriset, sillä ne eivät ole aivan hopeat, mutta eivät kultaisetkaan. Takkini pitäisi nyt siis sopia asuun kuin asuun, asusteiden väristä huolimatta. Vaikka napit näissä kuvissa näyttävät selkeästi hopeisilta, viimeisessä kuvassa eron huomaa, kun nappeja vertaa kaulassani roikkuvaan hopeiseen koruun.

Myrtsi-Vivi mörkötakissaan kuittaa tiistain alkaneeksi, ja lähtee rohkeasti kouluhommien pariin, vaikka tietääkin, ettei sillä menolla parane taudistaan ikinä. Mukavampaa päivää kaikille muille!