Osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni rapujuhlille, kun järjestimme tanssityttöjen kanssa raputeemaisen illanvieton. Pakkasimme kimpsut ja kampsut ja lähdimme lauantai-illaksi mökille. Osa tytöistä oli perillä jo aiemmin, ja saapuessamme meitä odottivat iloiset tytöt, kaunis ilta-aurinko ja valmiiksi kaadetut skumpat.

Söin rapuja ensimmäistä kertaa, ja saksien, pyrstöjen, veitsien ja kaikenmaailman liemien kanssa tuli taisteltua hetki jos toinenkin. Tykkäsin mausta kovasti, mutta ruoan eteen noin kovan vaivan näkeminen ei ollut ihan minun juttuni. Vaikka olikin erittäin palkitsevaa nautiskella kokoon kasaamani rapupaahtoleipä, oli ateria hintaansa nähden tällaiselle suuriruokaiselle tytölle pieni. Onneksi illan menu sisälsi myös keitettyjä perunoita, katkarapu-feta-salaattia ja savustettua lohta. Kyllä kelpasi!

Rapujuhlamme olivat hieman vaihtoehtoiset, emmekä noudattaneet perinteistä kaavaa. Snapseja ei juotu, sen sijaan napsimme karkkia ja sipsejä. Koristeet, ravut, paahtoleivät ja oikeaoppiset veitset kyllä löytyivät, mutta muuten menimme ihan sen mukaan, mikä tuntui hyvältä. Omasta mielestäni ensimmäinen rapujuhlakokemukseni oli täydellinen! 

Ilta jatkui saunomisella, omenahyveellä, valkkarilla ja mansikkajäädykkeellä. Täytyy sanoa, etten ole varmaankaan ikinä syönyt yhtä hyvin kuin tanssiryhmäni kesken! Kaikki tytöt nauttivat hyvästä ruoasta, joten tapaamisistamme ei herkkuja puutu.

Käperryimme yöllä siskonpetiin nukkumaan. Kuusi tyttöä ja puusaunan lämmittämä mökin parvi ei tosin ollut ehkä paras mahdollinen yhdistelmä… Aamu aukesi oikein syksyisenä, ja muistimmekin syyskuun ensimmäisen päivän koittaneen. Valmistelimme aamiaista sateen ropistessa kattoon, ja söimme brunssiksi venynyttä ateriaamme räjähdyspisteeseen asti. Onneksi tanssisali odotti illalla, ja pääsimme hikoilemaan viikonlopun päätteeksi oikein kunnolla.