En tiedä, johtuuko nykyinen mielipiteeni vartalostani iän mukanaan tuomasta viisaudesta, siitä, että seurustelen vai jostain aivan muusta, mutta olen teinivuosien laihdutustuskailujen jälkeen tullut tulokseen, että ne useimmille naisille tutut ikuiset ylimääräiset viisi kiloa eivät ehkä sittenkään ole ylimääräisiä.

Kuten varmasti suurin osa tytöistä, olen minäkin käyttänyt suunnattomat määrät aikaa ulkonäöstä murehtimiseen, kilojen ja kaloreiden laskemiseen sekä erinäisten ruumiinosien koon kauhistelemiseen.

Muistaakseni viime vuonna koin sitten suuren valaistumisen vartalo-ongelmien suhteen: jos olet itse tyytyväinen itseesi, muutkin luultavasti ovat. (Ja jos eivät, niin onko sillä oikeastaan yhtään mitään väliä?) Itsensä hyväksyminen näkyy ulospäin enemmän kuin uskoisi, sillä muut näkevät sinut usein tavalla, jolla itsekin näet.

Huomasin murehtivani mahdollisia selluliitteja reisissäni pitkästä aikaa, kun tanssiryhmäni palkattiin viime kuussa Liikkeen muotinäytökseen. Vaikka kyseessä olikin astetta taiteellisempi näytös ja malleiksi haluttiin nimenomaan tanssijoita, en voinut olla vertaamatta töppöjalkojani supermallien sääriin tai muotojani Victoria’s Secretin alusvaatemallien kurveihin.

Päälläni nähtiin ensin Jaana Haaksiluodon ihastuttava mekko, jossa tunsin oloni varsin viehättäväksi. Kun meikki ja hiuksetkin olivat kunnossa, runwaylla olo oli oikeastaan ihan huippua!

Paljon enemmän päänvaivaa aiheutti puolestaan Tyra Thermanin näytöksen asu. Kaikessa ihanuudessaan alusvaatteet olivat kaikki epävarmuuskohtani paljastavat, joten lavalle astelu tuntui hurjalta. Yleisön ohi kävellessäni kuulin takaani kuitenkin huojentavan kommentin:

”Tosi kiva, että kerranki käytetään ihan oikeen näkösiä ihmisiä malleina!”

Tämän lausahduksen rohkaisemana kävelin näytöksen loppuun entistä itsevarmemmin, oli siihen muiden mielestä aihetta tai ei. Kauneushan on lopulta katsojan silmissä, päättäkää itse:

Näytösten välissä ehdin selailemaan Costumen ensimmäistä numeroa, jossa kerrottiin, että ”Newyorkilainen casting agent Natalie Joos etsii nykyisin malleja enemmän tuttavapiiristään kuin mallitoimistoista, sillä kaikki tahtovat aitoja ihmisiä.”

Ei, en riemuinnut että hurraa, nyt kaikilla on mahdollisuus tulla malliksi ja että minäkin tästä lähden Milanoon mallikansio kainalossa. Katson malleja edelleen kateellisena ja hieman katkeranakin, mutta Natalie Joosin (ja sen ihanan ihmisen yleisön joukossa) takia tajusin taas vähän paremmin, että ihan tavallinenkin ihminen voi olla kaunis.

Anna siis itsellesi vähän armoa seuraavan kerran, kun katsot peiliin. Elämä on ihan yhtä kivaa niiden viiden lisäkilonkin kanssa.