Kauneutta/kulttuuria/kaloreita

Takana aivan ihana viikonloppu, jonka kruunasi mukava maanantai. Perjantai ja lauantai meni oikeastaan vain löhöillessä, mutta sunnuntaina sain kasaan brunssin tyttökavereille. 

dsc09313.jpg

Aamiaisen jälkeen suuntasimme Iloveme-messuille. Jaksettiin kiertää kaikki neljä osastoa, vaikka tarjonta olikin hieman heikompaa kuin edellisinä vuosina. Häät-osastoa ei voitu ohittaa, vaikkei ihan ajankohtaista vielä olekaan.. Ja totta kai silmiin osui sitten SE täydellinen unelmamekko. Prinsessapäivää odotellessa.

Tyydyin kuitenkin pienempään ostokseen ja ostin kauan himoitsemani Inglotin luomiväripaletin, messuhinnalla 23e.

desktop22.jpg

Messuilta siirryttiin jatkoille Vapianoon, Crema di Pollo juoruilulla höystettynä.

Maanantaina treffattiin parin kaverin kanssa keskustassa ja käytiin katsastamassa viikko sitten avattu Hard Rock Cafe Helsinki. Hyvältä näytti ja maistui myös, hinnoittelu ei tosin ollut kovin opiskelijaystävällinen.

8.jpg

Toinen uusi kokeilu (muutamaa tuntia myöhemmin) oli Namu, johon veimme pikkusiskon kanssa iskän synttäripäivälliselle. Ihanan näköinen paikka ja ehkäpä parasta palvelua, jota olen Suomessa saanut! Annosten nimiä en todellakaan enää muista, mutta beach, bikini ja hollywood taisivat olla avainsanoja. Maistui yhtä hyvältä kuin kuulostikin!

desktop2.jpg

Namusta suoraan Musiikkitalolle, jossa salin täyttivät Vantaan suuri viihdeorkesteri ja Johanna Försti. My Name Is Bond -konsertti oli aika mahtava, vaikken mikään Bond-fani olekaan. Iskä sitten onkin nähnyt ne 22 leffaa useampaankin otteeseen ja tykkäsi konserttiylläristä kovasti.

6.jpg

Raskaan päivän päätöksenä siskon tuomat home made kakkupalat. Sit vois taas vähä rajottaa.

7.jpg

Muoti Ruoka ja juoma Meikki Trendit

Henkinen poliittinen kotini?

f76f424f61e1c3dcb9c70c52faa6b8c2_krissen_vaalitesti_320x180.jpeg

Löysin vihdoin kunnallisvaaliehdokkaani. Itseasiassa ensimmäisen elämässäni. (Ei, se ei ole Krisse.)

En ole ikinä ollut kiinnostunut politiikasta. En oikeastaan ole vieläkään, mutta toimittajaopiskelijalla tulisi kai olla edes jonkinlainen mielipide politiikan saralla ja pientä tietämystä vaaleista ja ehdokkaista.

Ihan vaan yhteiskunnan jäsenenäkin siellä äänestämässä olis vissiin hyvä käydä.

Aloitin ehdokkaan etsimisen eräänä iltapäivänä ja lopetin sen noin kolmetoista minuuttia myöhemmin: sopivan oloinen edustaja oli löytynyt.

Olin näpytellyt itseni ensin (kevyeksi aloitukseksi) Nelosen sivuille Krissen vaalitestiin, joka kertoi minun olevan ihana bilehile, jonka kannattaa äänestää porvareita. Tämä ei kuitenkaan vielä ihan riittänyt. (Vaikka alku pitikin paikkansa.)

Hieman validimpi vaalikone löytyi Ylen sivuilta. Yllättävän vaivattoman vastausten annon jälkeen olin päässyt 76 prosenttiseen yhteisymmärrykseen vaaleahiuksisen naisen kanssa. Klikkasin nimeä, jonka takaa paljastui 28-vuotias viestintäkonsulttina työskentelevä, Kampissa asuva.. Kokoomuksen ehdokas.

Minun kanssani suunnilleen samassa ikäluokassa, samalla alalla ja samassa kaupunginosassa. Samassa puolueessa?

En ole luokitellut itseäni minkään puolueen kannattajaksi. Persuja vihataan ja vihreitä ihannoidaan, mutta näihin kumpaankaan en kuulu. Vaikka miten äänestäisin Haavistoa presidentin vaaleissa (kuten tein) ja yrittäisin muuttaa maailmankatsomustani (tai edes käyttäytymistäni) vihreämmäksi, en omaksu heidän arvojaan. En vaikka haluaisin: rivi kokoomuksen ehdokkaita vaalikonetuloksessani varmisti asian.

Näin itseni kuitenkin testin jälkeen jotenkin eri tavalla. Ei tulos yllätyksenä tullut, olenhan yksilön vastuun puolestapuhuja ja korkeaa elintasoa havitteleva helsinkiläisihminen, mutta lokerointi tuntui silti jotenkin pahalta. (Vaikka sitä myös itse usein harrastan.)

Saattaa siis olla, että ääneni tipahtaa tällä kertaa Kokoomuksen kasaan, mutta tahdon silti pitää itseni entiseen tapaan puolueettomana, sen kirjaimellisessa merkityksessä: yhdistän mieluummin monien puolueiden parhaat puolet.

Kantani voisi sitten olla vaikkapa siniseen taittava punertavan vihreähkö.

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta