Yhdessä vaiheessa minuun otti yhteyttä ulkopaikkakuntalainen Lauri. Hän oli yksi niistä muistijäljen tehneistä kohtaamisista, joiden kanssa en päätynyt muuhun kuin intohimoiseen suudelmaan. Hän ei etsinyt ensisijaisesti seksikumppania kuten en minäkään. Hän kirjoitti avoimesti elämästään, avioliittonsa tilasta ja vaikeudesta lähteä siitä tai olla lähtemättä. Vaihdoimme ajatuksia, kirjoitimme pitkiä viestejä. Hän kirjoitti öisin, koska hän ei voinut nukkua. 

Hänen tilanteensa oli vaikea. Avioeropaperit olivat hänellä laukussaan koko ajan. Lapsia oli 3, vaimo lähti välillä kotoa, eikä kertonut minne. Heillä oli paljon riitoja, vaimo oli fyysisesti väkivaltainen. Meillä oli toisinpäin. Lauri lohdutti minua, minä häntä. Viestimme, kirjeenvaihtomme oli asiallista, terapeuttista, tasa-arvoista ja luottavaista. Hän oli epävarma ulkonäöstään, vaimokin siitä huomautteli. Hän oli siitä kimpaantunut ja oli pettänyt aiemmin. Vaimo kun oli todennut, ettei mies saisi ketään muuta kuin hänet. Mies oli kuvassa komea ja herkkä. Minun silmissäni. Se avasi omaakin ajatteluani. Ehkä joku näkee minutkin viehättävänä?

Hän saapui tapaamaan minua kerran. Autossa juttelimme, kohtaamisemme oli ulkona sanaton, voimakas, halasimme heti. Oli kuitenkin kylmä, joten menimme autoon. 

Päädyimme suutelemaan, halaamaan. Tämä oli intohimoa, kaipuuta, lohdutusta, iloa, surua, kaikkea yhtä aikaa. Hänen suudelmansa oli raju, syvä, kostea, vaativa ja hellä. Hän piti kovaa kiinni, otti hiuksistani, jotten ikään kuin karkaisi. Hän laittoi kätensä paitani alle, piti kiinni, etsi, löysi rintaliivit, rinnan, nännin. Hän puristi. Sattui. Silti en kokenut sitä satuttamisena. Hän kaipasi minua, minä häntä. Saimme tuossa tapaamisessa sytytettyä jotain, mikä ei päässyt roihuunsa. Jatkoimme viestejämme, hän mietti, voisimmeko edes kerran rakastella, vaikka se jäisi siihen yhteen kertaan. Hän ajatteli, voisimmeko olla sen kerran omassa kuplassamme, millä ei olisi vaikutusta muuhun elämään. Vain me kaksi. Hän halusi minua, minä häntä. Yritys kuitenkin jäi, ehkä se oli tarkoitettu niin. Hän myös  hankki unilääkkeitä ja alkoi toipua.

Jossain vaiheessa, kun en ollut kuullut hänestä muutamaan viikkoon, hän kirjoitti alkaneensa nukkua öisin. Hän kertoi, että on julmaa sanoa niin, mutta hän koki nyt, ettei enää tarvinnut minua.  Vastasin hänelle, että ymmärrän häntä, mutta ikävä menettää yhtäkkiä luotettava olkapää. Emme sen koommin ole olleet yhteydessä. Terapiasuhteemme päättyi.

Monen miehen ongelma oli läheisyyden ja seksin puute. Olin terapeuttina, halusin tai en. Hoidin samalla itseänikin, ei käy kieltäminen. Silti jäin taas tyhjän päälle. Miksi en löydä rauhaa itselleni?

Toinen yritys nettitreffien maailmassa tuntui varmemmalta. Tajusin mitä oli luvassa, joten en enää jaksanut järkyttyä. Pari, kolme miestä lähestyi minua, joista yhden tapasin kerran baarissa. Kaksi muuta vaikuttivat liian innokkailta tai oudoilta, mutta kolmannen kanssa oli ihan kiva kirjoitella. Tapasimme muutaman viestin jälkeen, mutten kokenut mitään kemioiden räiskyntää. Hänen kanssaan oli ihan ok jutella, pussailla, mutta ulkoasu ei tehnyt vaikutusta. Vaikutusta. Miellyttänyt silmää. Kuka minä olen noin sanomaan? No, itse tiedän varsin hyvin puutteeni ja sen, etten viehätä kaikkia, useimpiakaan miehiä ylipainoni takia. Siksi arastelen (turhaan) sen sanomista tässä, mutta hän oli liian iso minulle; painoltaan siis. Enkä nyt ole mikään Äiti Teresa, joka ottaisi kenet vain. Inhimillistä. Raadollista, mutta elämä on.

Sitten pyörsin kaikki aiemmat ajatukseni. Minua lähestyi suoraan mutta vilpittömän rehellisesti ja jostain syystä kiinnostavasti mies, joka etsi naista, johon voisi tutustua ja jonka kanssa seksi olisi mahdollista. Hän etsi kuulemma yhtä naista vain (hah), yksi riittäisi. 

Tapasimme, hän tuli noutamaan minut autollaan ja juttelimme, Päädyimme suutelemaan tapaamisen lopuksi. Hän oli kiva, lämminhenkinen ja kertoi, että vaimo antaa kerran kuukaudessa, eikä se riitä hänelle. 

Jatkoimme viestittelyä sähköpostilla, hän oli erittäin kiinnostunut minusta. Hänen kielenkäyttönsä oli suorasukaista, mikä vähän häiritsi, mutta katsoin sitä sormien läpi. Tapasimme muutaman kerran rauhallisissa paikoissa kesken päivän; olimme autossa ja suutelimme. Saatoimme vain suudella ja hyväillä toisiamme, istuimme sylikkäin takapenkillä. Häntä ei häirinnyt ulkonäköni, nähtävästi hän kiihottui siitä, että olin millainen nyt olin. Hän oli pitkähkö, 190cm ja rotevahko, nallekarhumainen. Hänen sylissään ja halauksessaan oli ihanaa olla. Kerroin hänelle viestissäni, että hänen hellä mutta tiukka rutistuksensa tuntuu hyvältä, minkä hän muisti sen jälkeen joka kerta. Suuteleminen tuntui hyvältä, sen hän osasi. Hän kertoi nauttivansa pehmeydestäni. 

Aikamme tavattuamme ja kiihottavia viestejä lähetettyämme hän ehdotti hotellitapaamista. Saimme sovittua päivän ja hän varasi päivähotellista huoneen, lentoasemalta. 

Kaikki oli mutkatonta, näimme hotellin edustalla. Hän haki avaimen ja siirryimme sisälle. Riisuuduimme kuin vanha aviopari, emme repineet vaatteita toistemme päältä. Valot pois, menimme sänkyyn. Pyysin valot pois siitä syystä, etten halua hänen näkevän minua, mutta se myös tarkentaa aisteja. Kun et näe, kosketus korostuu.

Kello 10.15-13.40 välisen ajan rakastelimme, naimme, panimme tauotta. Hän tuli 4 kertaa, minä nautin myös, vaikken saanutkaan. Hän kutsui minua ihanaksi, rakkaaksi mutta en järin uskonut häntä enkä sanonut häntä miksikään. Ihanaa se oli, tuntui että se oli ohi nopeammin. Hän ajoi keskustaan ja erosimme siellä. Suutelimme. Hän ajoi autoa ja piti minua kädestä.

Sain häneltä viestin seuraavan kerran parin viikon jälkeen. En ollut kaivannut häntä, mikä hieman yllätti. En myöskään ollut kirjoitellut hänelle ikävässäni. No ei ollut ikävä. Hän jatkoi samalla tavalla, halusi seksiä. Laitoin vastaukseksi, miten aikoi asian hoitaa? Hän vastasi vielä, että kanssani. Jätin viestittelyn.

Jälkikäteen ajattelin miehen olleen hiukan kusipää, koska ei enää ottanut yhteyttä, mutta sitten ajattelin hiljaisuuden olevan helpotus. Tunsin, että etsin jotain, mitä en ollut vielä löytänyt. Ei ollut hyvä jäädä tähänkään.

Tapasin nopeasti myös yhden eronneen miehen, joka soitti minulle muutaman viestin jälkeen. Hän kutsui minut kotiinsa. Hänellä oli lapsia, jotka olisivat koulussa tapaamisen aikana. Otin riskin ja menin hänen luokseen. Hän oli vuorotyössä, joten päivätapaaminen sopi hänelle hyvin. Hän avasi kotinsa oven ja nappasi minut halaukseen. Nauroin tilannetta, sillä hän tuntui niin turvalliselta ja tutulta, vaikka tapasimme ensimmäistä kertaa. Häen kanssaan tuntui, että magneetit olivat löytäneet parinsa. Juttelimme, suutelimme, juttelimme, suutelimme, halasimme. Sovimme tapaamisen jo seuraavalle päivälle. 

Sain häneltä heti viestin. Hän oli ihmeissään, kuinka voin olla näin mukava ja ihana nainen. Hän sanoi olevansa onnekas tavatessaan minut.

Seuraavana päivänä menimme istuskelemaan hänen kotonaan, sohvalle, mutta pian jo päädyimme yläkertaan sängylle halailemaan. Suutelimme, hyväilimme. Asiat etenivät nopeasti, pitelin kohta hänen isoa, erektoitunutta penistään kädessäni. Otin housuni pois, hän riisuutui kokonaan. Pidin paidan päälläni, mikä tuntui hänestä hassulta. Istuin hänen päälleen, kalunsa sisälläni. Kohta jatkoimme hän päälläni. Tämä oli kiihkeää, mutta pidin silti itseni hillittynä. Hän kutsui panoa rakasteluksi, minä taas tottuneesti pyysin häntä yhdessä vaiheessa vain panemaan kovaa. Hän laukesi. Kävimme suihkussa, mutta erikseen. Hän naurahti, että olen hassu, kun en uskalla tulla samaan aikaan, vaikka juuri rakastelimme.

Jatkoimme tapaamisia samoissa merkeissä. Rakastelimme kiihkeästi, löysin hänen avullaan parhaalta tuntuvan asennon tai sitten kyse on siitä, että hän pääsi tarpeeksi syvälle minuun isolla kalullaan. Hämmästelin itsekseni, että 48-vuotiaan potenssi on näin uskomaton. Hän ja hänen kalunsa olivat taivaalliset!

Kesätauko tuli kuin hiipien, kävimme vain syömässä lounasta kerran ja kahvilla. Hän hipaisi ja halasi, suuteli kaivaten, mutta tunsin, etten enää näe häntä. Loppukesästä yritin ehdottaa tapaamista, mutta hän ei saanut järjestymään. Pari kertaa tein näin, kunnes päätin, etten jää ruikuttamaan. Olin tehnyt alusta asti itselleni selväksi, etten voi kaivata ketään tai vaatia mitään keneltäkään, koska olen naimisissa. Saan kärsiä tästä, jos on tarve.

Sain häneltä viestin toivotettuani hänelle hyvää joulua. Hän kertoi seurustelleen hetken mutta muuten kuului samaa kuin ennenkin. Joinakin hetkinä vaivun ihaniin muistoihini hänestä, mutta en ehdota hänelle enää mitään. Hän jäi mieleeni lämpimänä kohtaamisena.