Alkusanat
Joululoma 2015. Suomi24. Treffipalsta. Etsin seuraa, kirjoitan kuvauksen itsestäni. En hae elämänkumppania, en hae seksiseuraa. Mitä ihmettä haen sitten? En ole tajunnut sitä vielä itsekään, mutta kohta julkaisen ilmoitukseni. Status vielä…naimisissa. Noin. Julkaistu.
Olen juuri sellainen kunnon tyttö. Kiltti tyttö. Naimisiin ensimmäisen poikaystävän kanssa. Ei hurjia nuoruusvuosia vaan äärimmäisen turvallista ydinperhe-elämää. Ei avioeroperhettä, ei yksinhuoltaja-vanhempaa. Ei mitään riskialtista. Ei syrjäytymistä opiskeluista. Lukio, ammatti. Vakituinen työ ja kaksi lasta. Asuntolaina ja auto. Lomamatkoja. Tavallista elämää.
Siinä avasin miesten lähettämiä viestejä minulle. En tietenkään laittanut kuvaani ilmoitukseen. Miesten vastauksia tuli tasaisesti, kymmenittäin. Yksi asia heitä veti puoleensa kuin hunaja mehiläisiä: olen naimisissa. Sen he kertoivat kukin tavallaan. Odottivat minun olevan seksiä kaipaava pikkurouva, toisaalta varatut miehet tiesivät löytäneensä luotettavan rikoskumppanin. Sinkut ovat vaarallisia, miehet kertoivat. Ne voivat olla epätoivoisia ja tehdä jotain arvaamatonta. Ihan kuin he olisivat puhuneet villieläimistä…
Tietenkin tajusin arvoni. Olin luotettavassa maineessa, kun kerroin rehellisesti statuksestani. Markkinat olivat minun. Poimin mielenkiintoisimmat viestit ja joidenkin kanssa siirryin sähköpostiviesteihin. Osa miehistä oli erittäin suorasukaisia ehdotuksissaan jo treffipalstan viestiboxissa. He etsivät pelkkää seksiä. Ei mitään huolta ulkonäöstäni, he halusivat hikistä seksiä.
Kun kerroin ulkonäöstäni, miehet yleensä heti vakuuttivat, että tärkeintä on, että itse olen sinut itseni kanssa, näiden makkaroitteni. He nauttisivat minusta kyllä.
Pari miestä lähetti kuviaan. Kyllä, peniskuvia. Mielenkiintoinen ilmiö. Toisen kanssa kävin sähköpostikeskustelua, menin mukaan äärimmäisen härskiin dialogiin. Minua se viihdytti alun järkytyksen jälkeen. Ihan ensimmäiset viestit kun vaikuttivat kivan miehen viesteiltä, mutta muuttuivat rajusti seksipitoisiksi. Tietyssä kohdassa kuitenkin vain lopetin ja mies loukkaantui. Luuli ihan oikeasti, että tulen hänen luokseen pantavaksi. Luuli ihan oikeasti, että lähetän hänelle kuvia itsestäni. Enkä puhu selfie-kuvista.
Toinen mies lähetti kuvan erektoituneesta peniksestään hänkin, mutta vastasin hänelle, että voisinko nähdä hänen kasvonsa. Sitä kuvaa olin alunperin pyytänytkin. Sain kasvokuvan. En jatkanut viestittelyä, mutta hän laittoi vielä aneluviestejään, miksen haluaisi lähettää omaa kuvaani. Mietin mielessäni, eikö mies tajua tilanteesta mitään? Luuliko hän saavansa jotain, oikeasti? Olin näiden kahden tapauksen jälkeen jo turtunut, tajusin, että mitä vain voi olla tulossa.
Yksi mies aloitti kanssani viestittelyn. Ei esitellyt penistään, sen mittoja erektiossa, paksuutta tai muutakaan kestävyyttään. Hänkään ei tiennyt miksi oli päätynyt Suomi24-sivustolle.
Tämä on elämäni. Totta joka sana.