Kaikkeuden äärellä
Kohtasin itseni syvimmän
Kaaoksen puhaltaessa
Keräsin itseni
Toisten samankaltaisten
läsnäolossa voimakkaassa
Pääsin ytimeen

Pyhän ympäröimänä
Keskeneräisyyteen nojasin
Kiitin ja hyväksyin
Jälleen kerran irtipäästö
Kaikesta hallinnasta
Elämän lipuessa hitaasti ja varmana
Karistaen epävarmuuteni
Kohdaten trauman langan käsissäni
Katsoen värjättyyn todellisuuteen
Omien toiveitteni sokaisemana
Seisoen kaiken ytimessä nöyränä
Ymmärtäen lahjat jotka annettuna
Vahvistusta kuiskien
Antautuen elämän virtaan
Tyynenä ja levollisena

Toivon etten koskaan unohda kuinka arjen hetket ovat niin kauniita, hiljaisia hetkiä jolloin on aikaa olla itsensä kanssa ja hengähtää.Tutkia taivasta lapsen lailla, täysin tyytyväisenä itsensä sisällä.

Toivon etten koskaan unohda kuinka hyvä olla minulla on rakkaitteni kanssa.

Kaikki ne kauniit hetket joissa nauru, ilo, suru, toivo ja kaikkeus on läsnä liikutellen meitä.

Toivon etten unohtaisi itseäni ja sitä aikaa jolloin keräilen voimiani sivussa, tehden hyviä pieniä juttuja jotka saavat sieluni nosteeseen, niitä asioita joista olen aidosti kiinnostunut ja joita sydän halajaa.

Niin kauan kun saan kulkea tätä maailman matkaa, toivon etten unohda.