Kaikkeuden äärellä
Kohtasin itseni syvimmän
Kaaoksen puhaltaessa
Keräsin itseni
Toisten samankaltaisten
läsnäolossa voimakkaassa
Pääsin ytimeen

Pyhän ympäröimänä
Keskeneräisyyteen nojasin
Kiitin ja hyväksyin
Jälleen kerran irtipäästö
Kaikesta hallinnasta
Elämän lipuessa hitaasti ja varmana
Karistaen epävarmuuteni
Kohdaten trauman langan käsissäni
Katsoen värjättyyn todellisuuteen
Omien toiveitteni sokaisemana
Seisoen kaiken ytimessä nöyränä
Ymmärtäen lahjat jotka annettuna
Vahvistusta kuiskien
Antautuen elämän virtaan
Tyynenä ja levollisena