Vapautan itseni
Kohotan
Avaan sisintäni nähdäkseni

Kadonneet kaupungit

Rakennettuna yhteyteen

Sydämeni ääni ja sen kuuleminen himmentämättä, unohtamatta
Avaten  kulkemaan linjassa

Näkemyksien viidakossa poimien sielullisen rauhan

Muistan välähdyksiä aiemmasta,nauhoista alkuelämien

Muistan värit ja päähineet
Maistan muskotin, kanelin ja aniksen

Niin tutun ja rakkaan
Köyhyyden fyysinen kokemus muttei millään lailla verrattuna siihen vaikutukseen kuinka sisälläni kasvoi rikkaudet

Armon lahjasta elämän

Alkemian opit

Pyhyys yhteydessä lähteeseen
Sen kultaisiin säteisiin, valoon joka loistaa aina päämme yläpuolella

Tänäänkään emme ole yksin