Karmataakka

Palaan aina lapsuuden maisemaan omaan tuttuun

Leijun kotipaikkani ympäristössä

Parhaina muistoina sieltä on kaunis sää Turvallinen ulkona

Lähimetsä, ”pikkumetsä”

Muisto että muistan itseni

Muistan vaikka tässä välissä niin monet kerrat yritin hukuttaa itseni pois muistojeni virrasta

Tiedän nyt että tehtäväni on katsoa

Tuntea syvälle karmataakkani

Ottaa enkelten apu vastaan

Antaa heidän ottaa minut syleilyynsä Lohduttamaan, tukemaan

Päästämään irti menneestä

Niin pitkään olen pitänyt siitä kiinni

Että muistaisin kuka olen

Muistan  Sinut

Olet kultainen lapsi

Raskaan tien kulkija

Syleilyssä enkelten

Pimeytensä voittanut

Rakkauden osoitus armosta

Oman nöyryyden valinneena

Takaisin elämään löytänyt

Olet Rakastettu

Aina

Sinä