Herääminen

Kuinka kaunis ja kivulias se onkaan

Nähdä oma totuutesi aamun kirkkaassa valossa, päivän laskeutuessa uomiinsa

  Rosoisesta kulmasta käsin

Elämän makuisena  kaikkine kolhuineen ja vääntöineen

Vääristyneistä aikajanoista kaikkeuden kukoistukseen saakka

Syleillä omaa syvintä ydintään, puhdistaa sitä enkelten lailla

Kurkistaa pimeimpään nurkkaan

Seistä siellä sekoamatta

Hymyillä hulluudelle ,halata siunauksiaan

Juosta elämän matkan läpi ja katsoa taakseen

Hyväksyä jokainen pieni hetki sellaisenaan

Jatkaa matkaa eteenpäin ilman mitään turhia lupauksia ,naamioituja haluja ,menneitä riippuvuuksia

Katsoa suoraan silmiin oman oppimisensa matkaa,  ymmärtää kokonaisuuden säikeet vihdoinkin hyväksyen niistä jokaisen