Karmataakka
Palaan aina lapsuuden maisemaan omaan tuttuun
Leijun kotipaikkani ympäristössä
Parhaina muistoina sieltä on kaunis sää Turvallinen ulkona
Lähimetsä, ”pikkumetsä”
Muisto että muistan itseni
Muistan vaikka tässä välissä niin monet kerrat yritin hukuttaa itseni pois muistojeni virrasta
Tiedän nyt että tehtäväni on katsoa
Tuntea syvälle karmataakkani
Ottaa enkelten apu vastaan
Antaa heidän ottaa minut syleilyynsä Lohduttamaan, tukemaan
Päästämään irti menneestä
Niin pitkään olen pitänyt siitä kiinni
Että muistaisin kuka olen
Muistan Sinut
Olet kultainen lapsi
Raskaan tien kulkija
Syleilyssä enkelten
Pimeytensä voittanut
Rakkauden osoitus armosta
Oman nöyryyden valinneena
Takaisin elämään löytänyt
Olet Rakastettu
Aina
Sinä
