Kahvakuulaa ja rajojen ylityksiä

Piti tulla ihan kahvakuulan takia tänne avautumaan – meillä oli tänään ihan järkyttävät kuulatreenit. Tai ainakin me tehtiin niistä  Jaanan kanssa järkyttävät ottamalla selvästikin liian isot kuulat käyttöön. Tai siis kuulathan oli sopivat, aika vaan loppui kesken, kiähkiäh..

Toiminta oli seuraava (tuplakuulilla):

1. rinnalleveto
2. tempaus
3. hauis
4. pystysoutu
5. työntö
6. kyykky+työntö

Idealla jokaista liikettä 10 toistoa, kaveri lepää kun toinen tekee. Ekalla kierroksella yksi liike kerrallaan, toisella kaksi, kolmannella kolme ja neljännellä kaikki kuusi. Me alotettiin rohkeasti 12kg kuulaparilla (Jaana haki jopa 14kg kuulat mutta mää vinkkasin tän kerran tehneenä, että se voi olla aika turhaa) paitsi tempaus oli pakko ottaa kympeillä – tosi harvoin tulee tehtyä tempausta tuplakuulilla, niin ihan jo turvallisuudenkin vuoksi. Mutta me painettiin kuin pienet eläimet! Kolmannella kierroksella jouduin jo ottamaan säälittävät 8-kiloiset kyykky-työntöön, kun ei sieltä syväkyykystä näillä jaloilla enää muilla kuulilla noustu.

Muut siis sai tän tehtyä huomattavan paljon aikaisemmin kun me: ne oli ottanut 6-8-kiloiset kuulat suosiolla käyttöön ja remponut hirveetä kyytiä, kun me painittiin melkeinpä koko ajan noitten 12-kiloisten kanssa. Ei sitten tullut vilkaistua ympärille, kun silmät kiiluen vaan vedettiin ihan helvetin äärirajoilla, jollei jopa vähän yli.

Tunnin lopuksi tehtiin vielä vatsoja, mutta mulla ei kulkenut enää yhtään. Koko ajan oli sellanen olo, että vielä yksi vatsa ja tunnin aikana juodut vedet nousee suuhun – yök! Varmaan tämän vhh-dieetin ja kovan treenin tulos, en tiedä olisiko pienet hiilaritankkaukset ennen treeniä auttaneet. Treenin jälkeen otin kyllä puolikkaa palautusjuoman, kun koko kroppa huus hulluna nopeita hiilareita (jos autossa olis ollut karkkia kun ajoin kotiin, niin olisin varmasti repsahtanut). Mutta pienellä palkkarilla ja salaatilla tästäkin selvittiin.

 

Toinen ylitys muuten tapahtuu kohta: Mies paistaa meille pihvejä. En tiedä, mistä johtuu, mutta tekee ihan hirvittävästi mieli kunnon pihviä! En siis ole moista syönyt ties kuinka moneen vuoteen, enkä ole koskaan edes ollut mikään pihvi-ihminen :D Tämä on varmaan näitä samoja, kun Mies välillä himoitsee anjovista mutta sitten kun niitä on leivällä niin muistuu mieleen, että enhän mä oo koskaan tykännyt anjoviksesta… Ollaaks me vähän outoja? :D