Treenit ja hiilarit

Nyt se on viimestään todistettu: ilman hiilareita kovat treenit ei tahdo kulkea. Lauantaina kuulassa meinasi happi loppua kesken (lue vaikka) ja maanantaina taas potkunyrkkeilytreenien jälkeen palautuminen oli melkoisen hankalaa. Teinkin sellaisen muutoksen tähän ”karppaukseen”, että niinä päivinä kun tiedossa on kovaa treeniä, otan vähän enemmän hiilareita. Vaikkapa puolikas palkkari ennen ja jälkeen treenejä, se voi olla ihan jees. Perusjumpat menee vähemmilläkin hiilihydraateilla, mutta nyt on tahti koventunut tuolla kuulassa ja nyrkkeilyssä, niin niistä ei tuu lasta eikä &/%¤#%# ilman hilareita.

Haluatteko tietää, mitä kärsimystä meillä maanantaina oli nyrkkeilyssä? Aluksi vedettiin ihan leppoisasti useampi erä lämmittelyinä näyttöjä (lyöntejä). Sitten alkoi itse kidutus. Kolmen minuutin eriä polvia vastustajan ”vatsaan”, vastustajan niskan takaa kiinni pitäen. Nopealla temmolla, eli kovilla sykkeillä. Jos joku on joskus kokeillut, niin tietää, että 1-2 minuuttiakin on pitkä aika, kolme taas – suoraan helvetistä. 

No me tehtiin noita eriä 3 ilman palauttelua. Tai jos palautteluksi laskee sen, että kaverin erä alkaa suoraan omasta, niin sitten..

Ja 2 minuutin palauttelun jälkeen vielä yksi kolmen minuutin erä kun meni niin hienosti, sanoi ohjaaja (jolle näytin mielessäni keskisormea). 

Ja lopuksi perus kiertopotkuja. Meinasi vähän jalkoja hapottaa.

Koko loppuillan särki koipia siihen malliin, että meinas loppua karppaukset siihen. Aamullakin olo oli vielä melko kehno. Sitten söin vähän hiilareita ja alkoi helpottaa.. Tai vaikutus oli psykosomaattinen. No, ainakin kipu hellitti. Ei kyllä tehnyt mieli lähteä illallakaan silti crossfitiin tai kuulaan kuten normaalisti tiistai-iltaan kuuluu 🙂

Tänään meen sitten bodycombatiin pitkästä aikaa. Se ei oo niin paha :)