Tonttujen aikaa
Nyt ne pikku veitikat vaanivat iltaisin ikkunoiden takana. Tekevät muistiinpanoja pikkuruisiin vihkoihinsa, missä osoitteessa niitä kilttejä ja tuhmia lapsia oikein asustaa. Juoruavat kurjat Joulupukille, jos lapset eivät kiltisti jää sänkyyn nukkumaan. (Miten ihmeessä ne aina ilmestyvätkin ikkunoiden taakse juuri nukkumaanmenoaikana?) Kertovat valkoparralle, keille kuuluu ne kaikkein hienoimmat monsteriautot. Sellaiset kelta-mustat, joissa on ainakin kaksi – tai vaikka kymmenen – tehopakaria.
Ihmeelliset tontut. Maassa näkyy aamuisin niiden jalanjälkiä, ne liikkuvat iltaisin kaduilla edes takaisin. – Onkohan noi jalanjäljet sen meidän ikkunan takana eilen olleen tontun? Onkohan tuolla tontulla ollut koira mukana?
Tontut, nuo kaikkien vanhempien ystävät. Iltojeni pelastus. Olispa aina aika ennen joulua.
Ps. Oikeasti mä olisin halunnut laittaa tämän tonttukuvan..