Jännitystä elämään

”Yhtäkkiä hän huomaa oven liukuvan aavistuksen verran auki takanaan. Hänen sydämensä alkaa lyödä nopeammin. Ovi oli aikaisemmin raollaan, mutta nyt se on jo puoliksi avoinna. Sen täytyy johtua vedosta, hän yrittää vakuutella itselleen. — Saadakseen epämiellyttävähän tunteen pois mielestään hän ojentaa kätensä, sytyttää ikkunalaudalla olevan lampun ja kääntyy ympäri.

Nyt ovi on kokonaan auki.”

Tilasin joulun alennusmyynneistä AdLibrikseltä pari Lars Kepleriä. Luin joskus vuonna 2012-2013 ensimmäiset Keplerit, Hypnotisoija (2009) ja Paganini ja paholainen (2010). Nämä luin huvikseni englanniksi, niin en edes tiennyt lukeneeni Paganinin ja paholaisen, se kun on englanniksi käännettynä The Nightmare. Kirjat olivat mielestäni ihan ok, mutta eivät herättäneet sen suurempia intohimoja.

Lars Keplerin takana on aviopari ja dekkareissa seikkailee suomalaissyntyinen rikoskomisario (vai mikä lie arvoltaan) Joona Linna. Hahmo on melko tyypillinen dekkaripoliisi, joka selvittää ne kaikkein kinkkisimmätkin tapaukset ja uhmaa samalla sääntöjä ja määräyksiä, toisin sanoen, on aina vähän riidoissa esimiehensä tai vastaavan tahon kanssa. Klassista tai ei, kirjat ovat tosi jännittäviä. En tainnut englanniksi lukiessani ymmärtää, miten jännittäviä. 

”Ääntä on vaikea paikallistaa, mutta kuulostaa siltä kuin Miranda makaisi sängyssä ja potkisi seinää paljailla jaloillaan. Elisabet suunnittelee juuri menevänsä katsomaan Mirandaa ovisilmästä kun hän huomaa, että syvennyksessä seisoo joku. Joku ihminen.”

Kirjat täytyy lukea järjestyksessä, koska niiden läpi kulkee pidempi juoni. Siispä tartuin ensin Tulitodistajaan (2011). Ensimmäistä kertaa aikuisiässä kirjan lukeminen oli oikeasti melkein pelottavaa. Viimeksi mua on jännittänyt kirjan lukeminen joskus lapsena Stephen Kingin kirjojen kanssa. Nyt kuin Tulitodistajan läpi muutamassa viikossa ja saman tien kun suljin viimeisen sivun oli tartuttava Nukkumattiin (2012).

”Paniikin valtaamana hän yrittää ryömiä seinän viertä kauemmaksi, muttei pääse minnekään. Hän näkee saappaat, tumman hahmon, ja sitten kammottavat kasvot ja vasaran, joka välkkyy tummana ja painavana hahmon kädessä.”

Nukkumatti on jo nimenäkin jotenkin karmiva. Olen nyt ehtinyt lukea noin puolet kirjasta, enkä malta millään iltaisin käydä nukkumaan. Pakko lukea mitä tapahtuu. miten käy Saga Bauerin, joka soluttautuu oikeuspsykiatriselle varmuusosastolle, kuka hautaa ihmisiä elävältä..

Kuva lainattu.
Lainaukset kursiivilla Lars Keplerin teoksesta Tulitodistaja (2011, s.13-18).