Auttamisesta hädän hetkellä (ja siitä kuinka ihmiset eivät välitä)
Lahden ensi- ja turvakodissa on viettänyt aikaa viimeiset 2 kuukautta äiti 1- ja 3-vuotiaiden lasten kanssa pelkästään päällä olevat vaatteet omaisuutenaan. Tiedän perheestä vain sen verran, että he ovat taksilla tulleet turvakotiin ja ensi viikon alussa on muutto omaan kotiin. Edelleen ilman omaisuutta.
Näin keskiviikkona ilmoituksen Facebook-ryhmässä, jonka turvakodin työntekijä oli laittanut. Siinä pyydettiin lahjoituksena huonekaluja, kodintavaraa ja vaatteita tälle perheelle (. jolla ei ole mitään). Otin yhteyttä tähän ihanaan tyyppiin ja sovin, että tuon jo torstaina lapsille leluja, äidille vaatteita sekä jotain muuta meille ylimääräistä. Mun sydän jotenkin muljahti pois paikaltaan, kun mä näin ton ilmoituksen: Joku on nyt todella pahassa pulassa ja mukana on kaksi pientä lasta. Ilman mitään tukiverkostoa. (Tämä on omaa päättelyäni, koska uskoisin, että useimmiten ihmiset, joilla on tukiverkosto, eivät joutuisi turvakotiin esimerkiksi kodin palaessa tai muuta kauheaa tapahtuessa, vaan joku ystävällinen sukulainen tai muu ottaisi heidät huomiinsa.)
Laitoin ilmoituksen omalle Facebook-sivulleni ja pyysin kavereitani lahjoittamaan tarpeellista tavaraa tai vaikkapa euron, jotta voisin ostaa perheelle ruokatarpeita ja muuta uuteen kotiin.Olen karsinut Fb-kaverini sellaisiin oikeisiin kavereihin, joihin voisin muutenkin olla yhteydessä, eli ringissäni on 150 ihmistä. Näistä kolme (3) osallistuivat!!! Siis ihanaa, että edes joku, mutta jotenkin mä ajattelin luvun olevan pikkasen isompi….. Ilmeisesti ihmisiä ei kovin paljon kiinnosta?
Torstaina kävin viemässä turvakodille 2 kassillista vaatteita äidille ja yhden ison kassillisen tytölle, leluja, lampun, petivaatteita ja pyyhkeitä. Yksi ystäväni ja minä saimme tuon verran kasaan, kun pengoimme kotoa kaiken itselle turhan ja ylimääräisen. Turvakodissa äiti oli alkanut itkemään, kun oli saanut nämä. Hän oli niin kiitollinen meille.
Eilen vein toisen kaverini kanssa vielä lisää kaikkea: leluja, matto, pyykinkuivausteline, silityslauta, vaatteita äidille ja pojalle, askartelu- ja muita ihania (kaverini ostamia, ihan uusia) juttuja, kaverin kampaamon lopettaneelta ystävältä saatuja kauneudenhoitotuotteita, ruoantekovälineitä ja astioita. Ainakin. En edes muista kaikkea. Kaverini oli saanut oman verkostonsa kautta kerättyä nämä. Lisäksi minä olin päättänyt sijoittaa 30 euroa ja kaverini mies halusi osallistua 20 eurolla ruokatarvikkeiden ostoon. Kauppareissulta saimme: riisiä, makaroneja, nuudeleita, suolaa, mausteita, puuroa, jauhoja, kuivahiivaa, vessapaperia, shampoota, suihkusaippuaa, hammastahnaa, tiivistemehua, pari trip-mehua, lakuja, hernekeittoa, tonnikalaa, tomaattimurskaa, linssejä, maitoa, öljyä, soijarouhetta ja Fazerin sininen suklaalevy 🙂
Kuorma numero 2 menossa turvakodille.
Kaksi kuormallista tavaraa ja kaksi täyttä kassillista ruokaa viiden perheen voimin. Mun mielestä tämä oli ihan hyvä saldo. Toivottavasti äiti pääsee tällä uuden elämän alkuun kiinni.
Musta ei koskaan tule säännöllistä lahjoittajaa jollekin järjestölle, mutta jotain tällaista mä näköjään teen kun sydämeen sattuu :)