Ei menny ihan niinku mastercheffissä

Oon viime viikkoina jäänyt koukkuu Master Chef Australiaan. En tunnetusti ole mikään maailman paras kokki, mutta ohjelmaa seuratessa mielessä on alkanut kytemään ajatus omien kokkaustaitojen kehittämisestä. Ja uhkasin pari viikkoa sitten jo Miehelle, että saa kattella mua seuraavassa Master Chef Suomessa. Ei se uskonut. Ei silloin, eikä nyt.

Viikonloppuna päätin heti testata Master Chefin katsomisesta parantuneita kotikokin taitojani ja tarjoilla perheelle viimesen päälle sunnuntailounaan: täytettyjä kanarullia, uunitomaatteja, riisiä ja vihanneksia. Leivinuuni oli lämpösenä, joten ensimmäisenä heitin tomaatit öljyn ja mausteiden kanssa sinne (tämä olikin melkein ainoa onnistunut osa ateriaa). Sitten aloin vääntämään itse kanarullia. Yritin takoa rintafileitä, mutta ei ne levinny mihinkään – hajosivat kurjat vain kappaleiksi. No ei se mitään, fetaa ja aurinkokuivattua tomaattia väliin ja tiiviiksi rulliksi kelmuun. Ei muuta ku keittämään.

Ei tainnu olla ihan riittävän tiiviitä rullia… Noo veden täyttämät kelmukanat kypsiksi ja (tämän jälkeen ne olisi kuulunut paloitella pyöreiksi paloiksi) ja pannulle saamaan vielä väriä pintaan. En uskaltanut leikata, koska ne hemmetin kananrinnat ei levinny, eikä niitä saanut rullattua yhteen.

Tässä vaiheeessa wannabe master chef oli käyttänyt jo about tunnin ruoan valmistukseen. Kanan keittelyn tiimellyksessä riisi oli palanut pohjaan ja porkkanat keittyneet melkein muusiksi. Kaikille oli kuitenkin ehtinyt tulla niin hirveä nälkä, että pakko oli syödä. En kutsuisi nautinnoksi. 

En tiedä, onko tunnelinpäässä valoa, sitä tietä ylöspäin. Se on pystysuorassa mua vastaan.