Ihana loma Italiassa
Meillä oli todella ihana loma Italiassa, Venetsian maakunnassa. Täydellinen – perfetto!
Pelkäsin etukäteen, että lentomatkan jälkeinen pitkä taksi- tai bussimatka olisi vajaa kolmevuotiaalle liikaa, mutta italialaiset selvästi liioittelevat matkan kestossa, koska joka puolella mainittu 1,5 tunnin matka meni meillä reilusti alle tuntiin. Okei, ehkä siellä on joskus ruuhkaa, jolloin matka voi venyä, mutta positiivinen yllätys tämä oli kuitenkin. Jos siis haluaa matkustaa kohteisiin, jotka eivät ole (ainaaan vielä) turistien valtaamia, niin ehdottomasti suosittelen tällaista omatoimimatkailua: se on helppoa näköjään lastenkin kanssa!
Porto Santa Margherita (tai ponttosanttamargheriitta, niin kuin Poika sen tahtoo sanoa) osoittautui pieneksi satamakyläksi, jossa oli yksi pääkävelykatu, paljon vuokrahuoneistoja ja hotelleja, muutamia (hyviä) ristoranteja, ihana simpukoita pursuava hiekkaranta ja ihan älyttömästi viihdykettä lapsille. Jos jossain on lapset huomioitu, niin P.S. Margherita saa kyllä kaiken kunnian! Kylä oli täynnä kolikoilla toimivia laitteita, siis kirjaimellisesti täynnä. Siellä oli ns. pelihalleja enemmän kuin pysyviä asukkaita, ja näitten hallien edustalla voi sitten valita ajeleeko Salama McQueenilla, Sallyllä, helikopterilla (joka nousee ylöspäin ja pyörii), monsteriautolla, pupulla, ankalla, 50-luvun minillä vai millä ikinä maan ja taivaan väliltä. Tämä tietysti asetti myös haasteita lapsen kanssa, kun ei nyt ihan viitsinyt joka vempeleeseen sitä päästää 😀 Lisäksi viikonloppuisin ja iltaisin kävelykadun päässä voi ajaa tivolijunalla tai autoilla. Rannassa oli myös isompi tivoli, jonka epäilin olevan auki iltaisin (ja jota välttelin tuon yhden määä haluun, määää haluuun –tyypin takia).
Vempeleiden lisäksi lähestulkoon kaikki kaupat paria ruokakauppaa lukuunottamatta myivät vain lapsille leluja ja vesileikkeihin sopivia tavaroita, uimapatkoja, snorklausvälineitä, hiekkaleluja… No okei, oli siellä jotain rantavaatettakin, mutta ei mitään sen kummallisempaa. Ja ranta olikin sellainen lasten unelmapaikka kaikille leikeille! Simpukoita, hienoa märkää hiekkaa, josta saa helposti tehtyä vaikka minkälaisia linnoja, ei isoja aaltoja… Rannalla Poika keksi leikkiä ihan niin pitkäksi aikaa kun itse vaan jaksoi köllötellä helteessä 🙂
Aamu-uninen Porto Santa Margherita.
Kävelykatu Corso Genova.
Huoneiston vuokraaminen oli helppoa ja meille ihan tosi hyvä vaihtoehto. Meillä oli 38-neliöinen kattohuoneisto. Pihalla oli uima-allas, tosin erittäin rajoitetussa käytössä. Uima-ajat olivat jotain 9.30-13 ja 16-20, mikä oli vähän tylsää, koska me olisimme mieluusti mennyt uimaan päiväunien jälkeen kahden maissa, mutta minkäs teet kun italialaiset haluavat nukkua puoli päivää :) Lisäksi kiellettyä oli uima-altaassa: eläimet, uimapatjat, uimapallot ja kaikki vesilelut. Pakollista oli: jääkylmä suihku ennen altaaseen menoa. Tätä kaikkea valvoi erittäin tiukka italialaismamma, joka kävi huutamassa jokaiselle rikkeentekijälle – hui! :D
Muita pohjoiseurooppalaisia tuolla ei näkynyt juuri ollenkaan. Monissa paikoissa ihmiset kysyivät puhummeko saksaa (not a word!), ja ehkä muutaman saksalaisen perheen/pariskunnan tuolta bongasimme. Turisteja oli kyllä paljon, ne vaan olivat kaikki italialaisia. Löysimme siis tällaisen kohteen, jossa ei nettiä ole oikeastaan missään (joo, mobiilidatayhteydellä vai mikä se on, tietty toimii, mutta hinta) ja kaikki puhuu vain ja ainoastaan italiaa ja vähän saksaa. Siinä sai sitten huitoa käsillä italialaisten kanssa, kun ei toi mun kielitaito nyt ihan sellaiselle tasolle vielä noussut, että olisin pystynyt kommunikoimaan italiaanoksi. Oli aika ihanaa olla ulottumattomissa!
Acapulco-huoneiston pihalla tuoksui laventelit.
Muutamana päivänä kävimme lähellä sijaitsevassa isommassa kaupungissa Caorlessa, jossa turistejakin (muita kuin italialaisiakin) oli jo enemmän. Porto Santa Margheritasta pääsi lautalla pienen lahden yli helposti Caorleen ja muutaman kilometrin kävelyn jälkeen löysi itsensä ihan uusista maisemista, todella idyllisestä italialaisesta vanhastakaupungista. Vain yhdessä suhteessa Caorle tuotti pettymyksen: ei yhtään mitään shoppailtavaa! Edelleen kaikki kaupat myivät vain uimakampetta ja rantahepenettä, yhyy ;)
Caorlen ihana ja idyllinen vanhakaupunki.
Caorle oli ruuhkaisempi ja tungokseen asti maleksivat italialaiset turistit alkoivat välillä kyllä ottaa kupoliin. Mä halusin reippailla :) Totesimme, että Porto Santa Margherita oli selvästi meille viikon matkalle mukavampi vaihtoehto, Caorle sopii varmasti paremmin pariskunnille tai kaveriporukoille, tosin en usko, että sekään mikään biletyspaikka on :D Porto Santa Margherita oli vaan niin ihanan hiljainen ja rauhallinen paikka, autoja vain vähän kun kaikki tuntuivat liikkuvan pyörällä ja kävellen, jossa Poikakin sai lampsia katuja ja juoksennella vapaana.
Me siis vaan käppäiltiin, ihailtiin, makoiltiin, luettiin kirjoja ja uitiin. Juuri sellainen rentouttava loma kuin loman kuuluukin olla.
Olisikohan tässä jo kaikki oleellinen. Ai niin, ne ruoat ja gelatot! Niihin mun täytyy palata vielä uudestaan ja tehdä ihan oma postaus. Vitsi mitä herkkuja!!