Kortteliliigakausi avattu

Kortteliliigakausi on taas avattu. Meidän työporukka pelaa salibandya alimmassa duuni-sarjassa, ja tiistaina vedettiin ensimmäinen matsi. Mä olen tosi huono pelaaja, mutta heilun mukana. Viime kaudella kun joukkueessa oli välillä 1-2 vaihtomiestä, niin mustakin oli jotain hyötyä – jaksan juosta ihan hyvin 😀 Nyt on saatu onneksi edes vähän enemmän porukkaa mukaan, ja tiistaina meitä oli jo melkein kaksi kentällistä (lue: musta ei ole enää niin paljon hyötyä).

Vihreä ei pue mua. Shortsit on niin rumat ja isot, että en suostu käyttämään.

Positiivinen asia on se, että mä olen kehittynyt. Siis en osaa melkein yhtään, mutta olen edes pikku riikkisen parempi kuin viime kaudella. Silloinhan aloitin koko homman niin, että joko a) seisoskelin pöllämystyneenä kentällä ja ihmettelin, mihin suuntaan pitäisi mennä tai b) juoksin päättömän kanan lailla ees taas tajuamatta mistään mitään. Nyt mä uskallan mennä jo vähän kiinni vastustajaan ja jos en sitä palloa ihan saa napattua, niin ainakin häiritsen. Salibandy on yllättävän fyysinen laji, ja miehet pelaa aina niiiiiiiin tosissaan. Laitaa kaatuu. Naisia tuolla ei tainnut viime kaudella olla mun lisäksi kuin pari kymmenessä joukkueessa. 

Ainiin, toinenkin positiivinen asia: me voitettiin 10-9. Tällaista ei tapahtunut viime kaudella kuin kerran! 😀