Kuinka nukuttaa vauva
Esikoisen syntyessä en ollut ollenkaan valmistautunut kahteen perusvauva-arjen asiaan: imetykseen ja nukkumiseen. Ajattelin, että nämähän menevät sitten omalla painollaan (=hyvin) ihan joka tapauksessa. No ei ihan. Imetyksestä pitänee tehdä jossain vaiheessa oma postauksensa, mutta nyt keskitytään uniasioihin (vaikka toki imetys/syöminen vaikuttaa myös nukkumiseen).
Mulla on nimittäin patentoidut keinot vauvan hyviin yöuniin, joita aion tietysti käyttää nyt tämän tulevan pikku palleronkin kanssa. Ja unohtakaa nyt se ”mikä toimii toiselle, ei toimi toiselle”.. Nää toimii aina ja 100 % 😉
En ole perhepeti-ihminen, eikä ollut Poikakaan. Meillä nukuttiin vierekkäin korkeintaan aamuyöstä tai kipeänä, muuten vauva nukkui omassa pinniksessä meidän sängyn vieressä. Kaikkien nukkuminen parani vielä paljon paljon lisää, kun Poika siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan n. 5-6 kuukauden iässä. Kuulostaa varmaan kauhealta perhepetiläisten korvaan, mutta kun Poika oli silloin melko herkkäuninen, eli aina kun tulimme vähän myöhemmin sänkyyn tai jompikumpi meistä Miehen kanssa käänsi vähän rehvakammin kylkeä, niin vauva havahtui hereille. Se oli aika rassaavaa. Omassa huoneessaan heräämiset väheni n. 1-3 / yö. Se on sittemmin muuttunut, nyt pihassa saa räjähtää ydinpommi, eikä hän herää mihinkään.
Mutta nyt siihen pikkuvauvan nukuttamiseen.
Tarvittavat välineet:
– yökkäri & pitävä vaippa
– unipussi / toukkapussi
– unihattu
– ohuehko pieni peitto, mieluiten vähän liian isossa pussilakanassa
– tissi / maitoa
– pinnis / kehto
– pistorasiaan laitettava yövalo
– hyvät hermot.
Vaatevarustetta laitetaan huonelämpötilan mukaan. Itse tykkään nukkua viileässä, ja näillä pakkasilla tässä huushollissa ei muuta mahdollisuutta olekaan, joten vauvalle pitänee laittaa hyvin päälle yöksi. Harmia vaate- ym. kerroksista on siinä vaiheessa kun vaippaan kurahtaa oikein kunnolla ja pyykkikone saa laulaa vähintään joka toinen päivä.
Uskon, että unipussilla ja unihatulla (ihan perus alushattu) vauvalla on mukavan turvalliset oltavat. Tämän lisäksi käärin vauvan kevyeen kapaloon pienen peiton, tai oikeastaan pussilakanan, avulla. En osaa edes tehdä ihan oikeaa kapaloa, mutta kunhan vauvan käärii pakettiin, niin yleensä kädet ja jalat lopettavat huitomisen ja vauva silminnähden rauhoittuu. Tein niin kevyen kapalon, että vauva sai halutessaan kädet pois paketista yön aikana.
Hyville yöunille tarvitaan tietysti täysi vatsa, joten kapaloinnin jälkeen tissi tai pullo suuhun. Kun vauva on kylläinen (ja mahdollisesti jopa nukahtanut), hänet on helppo siirtää sylistä sänkyyn tai kehtoon nukkumaan. Kapalo auttaa siinä, että vauva ei havahdu ”kylmään” sänkyyn tai ylipäätään siirtämiseen, olo pysyy turvallisena ja vauva tyytyväisenä. Saattaa olla, että pientä hytkytystä sylissä kaivataan ensimmäisinä iltoina ;) Tai jos vauvan laittaa hereillä sänkyyn, voi pitää kevyesti kättä hänen päällään. Pikku vauva kyllä yleensä nukahtaa tissille, joten siirron pitäisi mennä ihan hyvin. Jos vauva herää tissin irrotukseen, sitä voi helpottaa laittamalla ensin pikku sormen tissin tilalle ja siitä hiljalleen hivuttamalla sormi pois suusta (tai vaihtoehtoisesti tutti tilalle). Meillä esikoinen tottui tähän pian, ja illat kuluivat aika rutiinilla. Yöllä toimin ihan vastaavalla tavalla, toki saatoin välillä nukahtaa imettäessä ja poika unohtuikin pidemmäksi aikaa viekkuun :)
Itse imetin melkein täysin pimeässä huoneessa iltaisin ja muutenkin ”rauhoituttiin” nukkumaan. Talviöisin säkkipimeässä vaihdoin vaippaa pienen pistorasiaan laitettavan yövalon turvin, mutta enempiä valoja en laittanut päälle missään vaiheessa. Äkkiä sitä silmä tottuu hämäräänkin. Ja tietenkään vauvalle ei saa höpötellä tai leperrellä öisin, tai vauva virkoaa entistä enemmän. Yöllä nukutaan ja päivällä sit muut jutut.
Näillä kikoilla ja mun täydellä itsevarmuudella tuleva vauva tulee nukkumaan yönsä niin maan hyvin, ettei oo toista samanlaista nähty.
Kohta nähdään sit se todellisuus..