Melkein keski-ikäinen syntymäpäivä

Täytin eilen 32 vuotta. No, ei nyt ehkä vielä ihan keski-ikää, mutta ”juhlista” päätellen lähellä ollaan 😉 On se vaan omalla tavallaan kurkkua kuristavaa tulla vanhaksi, vaikka toisaalta yli 30-vuotiaana ikää ei tule samalla tavalla mietittyä kuin nuorempana. En ole aina ihan varma, jos joku kysyy ikää, että olinko mä nyt 31, 32 vai 33 ja mun pitää laskea.

Näin kului megasynttäripäivä

Aamulla kävin ostamassa pyykkikorin Clas Ohlsonilta. Ai niin, ja pullakahvillakin me käytiin.

Iltapäivällä mies vei meidän (minun toiveestani) kreikkalaiseen ravintolaan syömään. Lahdessa ei mikään yksityinen yritys pärjää, kun kansa vaeltaa vain S-ketjupaikkoihin, niin tämä Ravintola Patra’s on tätä nykyä ainoa kreikkalainen. Ja siellä on lounaspöydässä aivan taivaallista moussakaa. Joka kerta, kun syön tuolla, mietin, että opettelen vielä kreikkaa ja etsin tuon täydellisen moussakan reseptin! (Jos siis joskus poikkeat Lahteen, niin käypä testaamassa tätä tai sitten samalla kadulla olevaa aitoitalialaista Pulcinellaa.)

Syömisien jälkeen jäimme kävelemään kaupungille ja kävimme torilla kaffeella. Mies osti minulle syntymäpäivälahjaksi hajuveden, Nina Riccin Les délices de Nina. 

Sateen yllättäessä piipahdimme vaatekauppaan Muotitalo Lehtoon. (Ei pysty linkittämään, kun näköjään heillä ei ole verkkosivuja ollenkaan :D) Nimestään huolimatta, liikkeessä myydään mm. Desigualia, Vilaa, Dieseliä, Guessiä ym.ym. Voit katsoa tarkemmin Kouvolan liikkeestä, täältä. Erehdyin jopa kysymään, olisiko Lehdolla ollut Michael Korsin laukkuja, mutta ei nyt sentään, unohdin hetkeksi, että me ollaan Lahdessa.

Myöhemmin vanha ystävä, jonka olen tuntenut jo 26 vuotta (!!!), piipahti kylään. No, tuosta jos jostain tulee vanha olo, kun on tuntenut jonkun noin kauan. Ystävä sai osakseen melankolisen syntymäpäiväpurkauksen ja pari kyyneltä, ihanaa kun sä tulit!

Sain tuliaisia Pariisista: punkkua ja suklaata, jossa on karamelli- ja suolahippuja! Pakko oli illalla maistaa vähän, ja parasta suklaata mitä olen syönyt. Ihan täydellistä.

Illalla ehdin vielä pumppiin ja saunaan. Sen jälkeen otin ison kasan mansikoita ja ryhdyimme Miehen kanssa katsomaan Netflixistä Punainen susi -sarjaa, eli Liza Marklundin kirjoihin perustuvaa dekkarisarjaa. Välillä silmät lupsahtelivat jo kiinni, mutta pysyin ensimmäisen jakson ajan suurin piirtein kärryillä :) Mansikat oli hyviä.

Lopputekstien jälkeen nukkumaan. Taas meni vuosi.