Mielenrauhaa

Olen ollut viikon melko stressaantunut. Suoraan sanottuna, vaikka töissä ei hirvittävä kiire tällä hetkellä olekaan, en jaksaisi enää päivääkään. Tämä sama fiilis tulee mulle ennen jokaista lomaa – joskus pari viikkoa, niin kuin nyt, joskus muutama päivä ennen. Tai ehkä se ei ole stressiä vaan väsymistä. 

Onneksi meillä on tämä piha. Työpäivän jälkeen kun kitkee vähään vihannesmaata ja tallustelee ympäriinsä kesäisellä pihalla, ei jaksa murehtia tai ahdistua. Okei, se lämminvesivaraaja nyt levisi ja siihen menee lomamatkarahat. Mut mikäs tässä on lomaillessa sitten kotosalla. No, vähän mä valehtelen: kyllä toi rahan riittämättömyys ottaa päähän vähän väliä. En ole vieläkään ihan tottunut tähän, että tää talo ja asuminen vie niin ison loven palkkapussista. Mutta kyllä tämä kesäinen piha vähän helpottaa <3

Meillä kasvaa tällaisia metsämansikkaplänttejä siellä sun täällä pihaa. Saa nähdä, ehditäänkö nähdä mansikoita kuitenkaan, kun pihassa asustaa lintuja useammassa linnunpöntössä.

Omenapuu, luumupuu vai kirsikkapuu? Ei mitään havaintoa, mutta kauniit kukat kaunistaa pihaa useammassa puussa. Ehkä me saadaan noita kaikkia!

Tontin takanurkilla. Kun tänne asti on löntystellyt, mieli on jo aika kevyt. Hiljaisuus, metsä, linnut. Tää koko piha on meidän oma. Mä ajattelin, kun me ostettiin tätä taloa, että sitten me omistetaan iso rakennus, oma talo. Nyt on kyllä ainakin kesäaikaan tämä tunne keskittynyt tähän pihaan.

Olen urakoinut pihassa heti kun lumet suli, kitkenyt, putsannut, raivannut, saksinut… Mutta vadelmapensaat saavat kasvaa villiintyneessä ympäristössä. 

Rauha.