Blogin suunta

Eilisen avautumisen johdosta ajattelin jatkaa samalla linjalla. Ihan vaan, ettei kukaan lukija säikähdä, että jaahas, taas yksi raskaus-vauva-äiti-blogi-kattokaa-mun-uusia-blogin-kautta-saatuja-emmaljungiaJa sit kaikki on niin helvetin vaaleenpunasta tai -sinistä, tai Metsolaa. Ei siinä, että noi olis vain pahasta, mutta se ei ole ihan mun tyylistä.

Nyt seuraa siis vähän avautumista siitä, mihin tämä blogi suuntaa. Faktahan on se, että leuanvedoista ja crossfitistä en tule ainakaan seuraavaan vajaaseen vuoteen kirjoittamaan. No enpä ole niistä kyllä kirjoittanut nytkään vähään aikaan. Henkilökohtaisella tasolla surullisempi fakta on se, että en kirjoita myöskään bjj:stä, josta ehdin jo innostua. Ehkä ens keväänä menen uudestaan jollekin kurssille ja aloitan alusta. Anyway, urheilumeiningit on tässä viime viikkoina ollut tyylillä spinning-pumppi-kävelylenkki. Niistä ei ole hirveesti mitään sanottavaa, ihan samaa hommaa kuin kymmenen vuotta sitten. Liikunnan saralla tulen kirjoittamaan varmaan lähinnä siitä, kuinka paljon ottaa päähän, etten pääse tekemään mitä huvittaa ja myöhemmin siitä, kun se mikä ei huvita, ei enää onnistu, ja vituttaa vielä enemmän.

Ne vaatteet ja tavarat mitä vauva saa, ostetaan meillä joko kirpparilta, alennusmyynneistä tai saadaan kaverilta. Voin kertoa, että rahatilanne tulee äippäloman aikana olemaan sillä tavalla tiukka, kun kulut täällä talossa on about suomalaisen keskitason bruttopalkan verran, että niillä mun ylimääräisillä noin 200 eurolla kuussa en aio ostaa 30 euron bodeja. Vuodesta tulee eloonjäämistaistelu.

Olen saanut kavereiltani palautetta, kuinka en Pojan kohdalla ole peitellyt arkirealismia. En aio huijata teitä voimaannuttavasta synnytyksestä tai kuinka vauvoissa on ihana tuoksu. Vauvat haisee yleensä vanhalle maidolle, jota pukluksikin kutsutaan, tai kakalle. 

Synnytyskertomuksen saatan kirjoittaa, mutta se on sitten Evil Deadin kaltainen verilöyly. Epiduraalilla.

 

Blogiin saattaa siis jatkossa sujahtaa enemmän juttuja äitiydestä, raskaudesta ja vauvoista, mutta valitettavasti aion kertoa teille siitä totuuden. 

 

 

Puheenaiheet Raskaus ja synnytys Vanhemmuus Höpsöä

+1

Taas vierähti viikko. 

Hiljaisuuteen on pienen pieni selitys, noin 50 grammaa painava. Kymmenen senttiä pitkä.

Jos onni on kohdallaan, meitä on pian neljä.

sydän.jpg

Pojasta tulee isoveli. Minusta äiti toiselle ihanuudelle.

Voitte arvata vain murto-osan niistä miljoonista ajatuksista, mietteistä ja pohdinnoista, joista olisin jo näiden reilun 14 viikon aikana halunnut kirjoittaa, mutta en ole uskaltanut. Ettei vaan mitään menisi rikki. Otettaisiin onnea pois.

Kaikki on tietysti vieläkin mahdollista. Mutta uskoa on enemmän. 

Sydän on kevyt.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Raskaus ja synnytys