Tämä kesä on ihan käsittämätön, eihän tällaista voi olla!

Viimeisen kolmen päivän aikana olemme Pojan kanssa lähteneet viisi kertaa mustikoita poimimaan lähimetsään, mutta palanneet muutaman minuutin päästä sateen ajamina takaisin kotiin.

Olen viimeisen neljän viikon aikana raijannut lukemattomia kertoja pyykkejä ulos-sisään-ulos-sisään tai antanut niiden roikkua sateen alla vuorokauden ja odottanut sitä aurinkoista päivää, joka kuivaisi ne.

Sokeri on kokkareista. Sitruunapippuri käyttökelvoton köntti.

Kellarissa pyykit kuivaa noin kolmessa päivässä.

Sisällä ei keksi enää mitään tekemistä. Halinallet ja mylittleponit tulee korvista.

Poikakin totee oudon valoilmiön saavuttaessa Suomen ilmapiirin ”äiti, nyt siellä oikeesti paistaa aurinko”, mutta paljon useammin kuulen ”äiti, siellä taas sataa”.

Kesäkuun lopun hellepäivänä pihalle raijattu lasten uima-allas on lähinnä kotiloiden ja matojen valtakuntaa.

Shortseja olen käyttänyt kesän aikana kerran. Legginsien kanssa.

Kasvimaalla kasvaa lähinnä rikkaruohot.

Uimassa (lue: kastautumassa) olen käynyt kahdesti heinäkuun 3. päivänä, kun lämpömittari kohosi hetkellisesti yli 25 asteen. Poika ei ole uskaltanut uida kertaakaan.

Kaivoon keväällä hankittu pumppu lojuu käyttämättömänä.

Olen käyttänyt kesän aikana useammin kumppareita kuin sandaaleja. Villasukat iltaisin on vakiokamaa.

Mikä tämä kesä oikein on?

Herättäkää mut kun tää painajainen loppuu.