Laiskan naisen raparperi-rahkapiirakka

Täältä tulee laiskan naisen raparperi-rahkapiirakkaa! Tämän piirakan väsääminen onnistuu mökkioloissakin ja vie tehokasta peliaikaa vain noin 10 minuuttia. Epäonnistuminen on lähes mahdotonta, joten surkeampikin leipuri onnistuu yllättämään tällä vieraat (tai Miehen).

Ota pakastimesta valmis piirakkataikinapohja (makea) sulamaan. Nouki siis ensin pihalta raparperinvarsia, kuori. Dippaile yhtä vartta sokeriin ja muistele lapsuuden kesiä. Voit myös laittaa jo tässä välissä uunin lämpenemään 200 asteeseen.

IMG_2298.JPG

Pilko raparperit pieniksi paloiksi, 24cm vuokaan tarvitset noin 5 dl paloja, jotta raparperia on varmasti joka haarukallisella. Sekoita raparperien sekaan 2 rkl perunajauhoja.

Rahkaseosta varten tarvitset:

  • n. 350-400 g rahkaa (mieluiten ei ihan rasvatonta)
  • 1 dl sokeria
  • 1 rkl vanilliinisokeria
  • loraus (n. 0,5 dl) maitoa
  • 1 kananmuna

Sekoita rahkaseoksen ainekset sekaisin. Painele sulanut piirakkapohja vuokaan (ei tarvitse voidella) ja levitä perunajauhotetut raparperit päälle. Kaada rahkaseos raparperien päälle ja tyrkkää piirakka uuniin. Odota noin 30 minuuttia tai kunnes piirakka vaikuttaa kypsältä. Jäähdytä ja nauti!

IMG_2301.JPG

Saatiin eilen neljän aikuisen ja Pojan voimin melkein koko piirakka tuhottua. Onneksi jäi vielä täksi päiväksi palat iltapäiväkahvin kanssa 🙂

 

Koti Ruoka ja juoma DIY

Unohdus

Päivitin blogiani viimeksi viikko sitten (jos joku sattui huomaamaan). Viime maanantaina kerroin ihanasta äitienpäivästä, tiistaina ja keskiviikkona pohdin mahdollisia kirjoitusaiheita, mutta en saanut ylös mitään järkevää. Torstaina (krapulassa) ajattelin, että blogiurani on tullut tiensä päähän. En keksi YHTÄKÄÄN asiaa, josta voisin kirjoittaa. Unohdin blogin, Lilyn ja melkein koko nettimaailman viikonlopuksi. Vahingossa.

Nyt mä tajusin, että mullahan olisi ollut monenmonta kertomisen aihetta ja jutunjuurta. 

Olisin voinut kirjoittaa hullunkurisista leffoista, joita ollaan koko porukalla katsottu. Mun suosikki oli Yli aidan, mutta kyllä Tallipihan bilehileetkin nauratti. Lastenleffat on oikeasti ihan hauskoja ja Poika haluisikin nykyään jatkuvasti pitää leffailtaa. Valehtelin kun sanoin viime viikolla työkaverilleni, että olen jo katsonut Netflixin tyhjäksi – lastenleffat!

Olisin voinut jaaritella pitkät pätkät siitä, miten pihan ja puutarhan hoito on edistynyt. Olemme Pojan kanssa syöneet aamupalaa ulkona, käyneet metsäretkellä pihan takametsässä ja ihmetelleet kukkaan puhjenneita tulppaaneja ja narsisseja. Keräilleet tuhansia kurjia rontteja (lehtikotiloita) pihasta. Istuttaneet mansikoita. MANSIKOITA! Se on kuulkaa kesä ihan kohta ovella.

piha.jpg

Olen yllättänyt itseni baari-illalla keskiviikkona ja käynyt katsomassa kahta bändiä! This never happens! Kuinka mulla ei ollu muka kirjoitettavaa aina loistavasta Matti Kallio Acousticista (kuvassa)?? Sen jälkeen hurautettiin taksilla toiselle puolelle kaupunkia ihmettelemään Covercasen toista settiä.

MKC.jpg

Liikunnan saralla olisin voinut kertoa perjantain ja lauantain parituntisista sessioista painonnoston saralla. Jo viikon toinen yllätys oli, kun löysin itseni painonnoston jatkokurssilta. Alkeet kävin huitaisemassa viime keväänä. Känsien lisäksi käteen jäi kurssilta se, että mun ajotukset on päin persettä. Mut hei, ei se mitään – tästä on tie vain ylöspäin!

Ai niin, ja mun piti opettaa teidätkin seisomaan päällä. Miksi mä en kirjoittanut siitä?

Viikon hiljaisuus on päättynyt. Blogi elää jotain suvantovaihetta, jossa ihmettelen miksi ylipäätään kirjoitan ja päätän joka toinen päivä lopettaa koko homman ja joka toinen päivä alkaa postaamaan joka päivä. Mitä mä teen tän kanssa? Toi header-kuva pitää ainakin vaihtaa.

 

Suhteet Sisustus Oma elämä