Olen varma, että universumi kostaa mulle viime viikolla ilakointini siitä, että kohta minulla on talviloma. En jättänyt ketään töissä arvailujen varaan, muistin hehkuttaa asiasta jokaisessa edes etäisesti pääsiäisviikkoon viittaavassa asiassa, facebookissa ja sosiaalisissa tilanteissa. Piipusta laitoin savumerkkejä aiheen tiimoilta. Mä oon sit sen ens viikon poissa, kun mulla on LOMA. Laskin päiviä, tunteja ja minuutteja.
Kaikki alkoi sunnuntaina, kun innoissani rymysin kellarin takkahuoneessa, jossa edelleen sijaitsee noin 80% omaisuudestamme, etsien höyheniä. Pitäähän sitä Pojalle saada yksi virpomisoksa väkerrettyä, että voidaan käydä mummilta nyhtämässä suklaamunat parempiin suihin. Jos näkisitte sen takkahuoneen ja tavararöykkiöt, ymmärtäisitte, että tehtävä oli lähes mahdoton. Rämpiessäni kamojen keskellä onnistuin iskemään pääni sellaiseen ikivanhaan metallikehikkoon seinässä, johon voisi laittaa vaikka satakiloisen kuvaputkitelevision. Nykyaikaa katsokaas. Sain noin sentin vekin päähäni, onneksi hiusrajaan, verta ja kyyneliä vuodattaen könysin yläkertaan ja siihen jäi virpomiset. Tai no, tuo kaikki sattui vain hetkeä ennen kuin huomattiin, että Pojalla on 39 astetta kuumetta. Siihen ne virpomiset lopullisesti jäi.
Loma alkoi sairaspedillä, Smurffeilla ja särkylääkkeillä.
Päätin pitää sitten urheiluloman, koska mitäpä sitä muutakaan. Treenaan, syön supermegaterveellisesti jnejne., postailen raakaruokaohjetta ja vihersmoothieta, maalaan makuuhuoneen seinät ja eristän vessan lattian, aloitan sisustusblogin ja ruokablogin, harjoittelen tekemään sen kanarullan ja siivoan koko talon. Luen Tiklin.
Maanantain treeneissä onnistuin hankkimaan molempiin olkapäihin selän puolelle valtavat pyöreät mustelmat. En voi nukkua kyljellään. Tiistaina selkääkin särkee. Jalat on poikki kovista treeneistä ja jaksan tuskin kävellä rappusia kotona. Lähden silti salibandy-peliin. Ei yhtään vaihtomiehiä, koko tunti juoksemista. Päätä särkee.
Keskiviikkona herään siihen, että kaikkia lihaksia tuntuu kolottavan. Korvan yläpuolelta vihloo vähän väliä kovaa ja päänsärky laajenee pikku hiljaa. Mittaan kuumetta 37,0. Buranaa naamaan, kyllä tää tästä. Kaveri tulee lasten kanssa kylään, olen vähän pihalla kaikesta. Iltapäivällä kuume on jo noussut lähemmäs 38 astetta. Surkuttelen Poikaa, joka on istunut koko loman kotona. Nyt kun hän on terve ja voitaisiin oikeasti lomailla, niin sairastun itse. BJJ-kurssi jää väliin, surkuttelen. Illalla kuumetta on jo 39 astetta. En pysty pitämään silmiä auki, kun päähän sattuu niin paljon.
Torstaiaamuna, tänään, kuumetta on enää 37,5. Pakko raahautua suihkuun ja käydä pankissa noutamassa luottokortti, joka on odottanut siellä jo kolme kuukautta. Suihkun lattia tuntuu olevan 45 astetta kallistettu viemäriin, pää on niin hellä ettei hiuksia pysty harjaamaan, rappujen käveleminen saa jalat hapoille. Pelottaa ajaa autolla. Kotona napattu burana alkaa vaikuttaa ja hikoilen pankissa tuskissani. Ostan Pojalle BR-lelusta ylihinnoitellun legopaketin ja vien hänet sen kanssa mummille.
Parasta tässä lomassa on ollut Modernin perheen uudet jaksot Netflixissä. Että haista vaan paska senkin tyhmä universumi ja karma ja kohtalo! Tää nyt oli jo vähän yliampuvaa lomanpilaamista.
