Tuu meille töihin!

Meillä on ollut työpaikalla kaksi viikkoa rekrytointi avoinna kolmeen tehtävään. Asiakaspalvelijan paikkaan on tullut varmaan 500 hakemusta. Kahteen sovelluskehittäjän paikkaan taas hakemuksia ei tipu ollenkaan. Yh!

Jos siis olet itse tai tiedät tutun tai tutun tutun tai tutun tutun tutun työtä pelkäämättömän ohjelmistosuunnittelijan / sovelluskehittäjän / koodarin eli bittinikkarin, joka on kuin kotonaan web-sovelluskehityksen parissa, vinkkaa siitä minulle asap! Minä kun luulin, että Suomi on tällä hetkellä pullollaan osaavia IT-nörttejä, vaan kun ei vissiin sitten ole. 

Meillä on tarjota kokopäiväinen ja jatkuva työsoppari, hyvällä ja huonolla huumorilla höystetty työyhteisö, paljon projekteja ja vastuuta osaamisen mukaan, ilmaiset kahvit, tiivis työporukka, kortteliliigan huonoin sählyjoukkue, pikkujouluja, talviurheilupäiviä, maanantaiaamiaisia ja toisinaan myös perjantailounasta, liukuva työaika, joustava työnantaja, rentoa meininkiä, änäri-turnauksia (paitsi mä pelaan vaan Mortal Kombatia) ja parhaat työkaverit. 

Tuu siis meille, mä lupaan ettet pety 🙂

Hakemusia saa sadella osoitteeseen rekry@devnet.fi

Työ ja raha Työ

Ei enää maanantaiaamuja!

Okei, pimeys on väistynyt – ainakin hetkeksi – mutta maanantaiaamua se ei tuntunut yhtään helppottavan. Vaatteet edelleen hujan hajan, ei mitään päälle pantavaa (tosin vaatteet ovat kasoina kellarissa kyllä kaikkina muinakin päivinä), kello menee nopeammin kuin muina aamuina, Poika ei herää, kitinää, ulinaa ja emmääää haluuu mihinkääää tyhmääää päiväkotiiiiiii…..

Melkein joka päivä Poika kysyy, mikä päivä nyt on, vaikka sillä ei sinänsä ole hänelle suurtakaan merkitystä. Aamulla kerroin, että maanantaihan se taas on.. Viiden minuutin päästä Poika unohti ja eli torstaita (joka on aikaisemmin ollut hänen lempipäivänsä, kunnes tänään lempipäiväksi muuttui lauantai), mutta mitäs väliä sillä. Päivä kun päivä. Ihan kaikkein parhaita on vaan mummipäivät kun ei tarvitse mennä päiväkotiin. Miettikääpä itse, jos maanantaita ei ikinä enää tulisi. Olisi vain päiviä. Niitä ihan peruspäiviä, kivoja päiviä, ja sitten superkivoja päiviä, viikonloppuja. Karkkipäiviä. Ei tylsiä ja paskamaisia maanantaiaamuja. 

Jospa huomenna kaikki olisi taas paremmin, kun on tiistai.

 

 

Suhteet Oma elämä Vanhemmuus