Saa kirjoittaa

 

Meinaa hermostuttaa.

Haluaisin kirjoittaa blogia ahkerammin. Jotenkin illalla pää on niin tyhjä, ettei yhtään ajatusta saa ylös. Päivällä niin kiire, ettei mitään ehdi kirjoittaa. Edes viikonloppuisin.

Haluaisin kirjoittaa siitä, että keittiön välitilassa on laatat.

Haluaisin kirjoittaa siitä, kuinka eilen ehdin pitkästä aikaa kuulaan. Tehtiin koko tunti erilaisia askelkyykkyjä ja kyykkyjä. Tänään on vaikea mennä rappusia ylös ja alas. Tuntuu hyvältä.

Haluaisin kirjoittaa Pojan eilisista ystävänpäiväjuhlista.

IMG_2175.JPG

Haluaisin kirjoittaa, kuinka kaunis piha meillä on kun aurinko paistaa. Ja siitä, että aurinko paistaa.

Haluaisin kirjoittaa Tarttin Jumalat juhlivat öisin -kirjasta. Mainiota luettavaa. 

Haluaisin kirjoittaa, kuinka ihanaa talossa on asua. Tämä todella oli elämäni paras päätös.

Haluaisin jakaa Zara Home -verkkokaupan suosikkini; mitä visioin rakkaaseen kesähuoneeseeni, jota tällä hetkellä koristaa lähinnä styroksi ja ruskea pahvi.

Haluaisin kertoa, että 3-vuotiaiden mielestä viiksi-pillit eivät ole hauskoja.

Ja laittaa kuvia suklaariisikakuista, koska mikrokokkaus.

Niin, ja kertoa, että Lidlistä saa nykyään tosi hyviä salaatteja! 

IMG_2180.JPG

Sen vielä haluaisin kirjoittaa, kuinka kivaa on saada kukkia. Kevään ensimmäiset tulppaanit olohuoneessa. Se vähän helpottaa!

 

Ps. Blogin otsikko on lainaus Anja Snellmanin runokokoelmalta (Saa kirjoittaa, 2004), joka minun mielestäni (toisin kuin Hämeen-Sanomien toimittajan) on kaunis.

Tulipa hyvä mieli, kun tämä on nyt tehty.

 

Suhteet Sisustus Oma elämä

Vuoden ekat (kesäkuntoon 2015)

Kaiken hässäkän keskellä harrastukset ovat joutuneet väistymään sivuun ja keittiön puutteessa suuhun on tullut tungettua vähän mitä sattuu tai mikä nyt helpointa on – omatekemistä lounassalaateista nyt puhumattakaan. Yh, ravintoloissa on taas laukattu usein päivisin. Ja näistä mikään ei tue mun kesäkuntoon 2015 -kampanjaa. Sellainenhan on oltava ihan joka kevät! (Todellisuudessa en muuta normaalista paljon mitään, mutta olevinaan kuitenkin pidän jotain ”kuuria”. :D)

Nyt kuitenkin olen vähän väkisin ottanut itseäni niskasta kiinni, jotain on jo alettava tekemään! 

Sunnuntaina missasin remonttihommien vuoksi jumpat, mutta illalla otin härkää sarvista: kävin vetäsemässä muutaman kilsan juoksulenkit. Vuoden ensimmäiset. Oli just hyvä keli, pari astetta pakkasta. Ja vaikka lähtöhetkellä vähän kiukutti etsiä kamppeita jätesäkeistä ja kuunnella melko kovaa tuulta (sekä Miehen huomautuksia siitä, kuinka liukasta ulkona on), lenkin jälkeen olo oli mitä mainoin. Ja mikä parasta – sen jälkeen pääsi omaan saunaan! Huippua 🙂 Ehdottomasti yksi omakotitaloasumisen parhaimpia puolia.

Maanantaina kävin Fiiliksessä vetäsemässä vuoden ekan pumpin. Taas ajatus oli jossain ”vitsi miten tylsää, kuitenki kauhee ruuhka, keräillä siellä sitten jotain painoja, vieras ohjelmakin eikä tiedä, miten paljon uskaltaa ladata tankoon….”. Hirvee märinä päällä. Vaan taas kerran sai todeta, että liikunta kaikesta aloitushankaluudestaa huolimatta tuo hyvän mielen. Hyvinhän se meni! Ja taas kotiin saunaan 🙂

Vaikeeta tuo lähteminen jumppaan ja urheilemaan on taas tauon jälkeen. Treenin jälkeinen olo on kuitenkin tavoittelemisen arvoinen. Tästä siis nokka kohti kesäkuntoa 2015!

Ps. Vitsi, että oon innostunut salibandystä, nyt kun sitä on tuolla kortteliliigassa päässyt työkavereitten kanssa pelaamaan. Melkein harkitsen johonkin mimmijoukkueeseen liittymistä – saattaisin pärjätä, kun olen toistaiseksi miesseurassa vaan pelannut ja hehän eivät armoa tunne 🙂 Harrastaako täällä kukaan joukkuelajeja? Plussia/miinuksia? 🙂 Mulle ihan vieras juttu [lukuun ottamatta tota kortteliliigaa], aina oon yksin vaan puurtanut.

Suhteet Oma elämä Liikunta Terveys