Herätys!

Mua käskettiin liittymään Snapchatiin. Sen jälkeen mulle tuli viesti, että tää blogi ei päivity.

Mietin kaksi päivää, että ei mulla oo aikaa, ei mua huvita. Mitä mä muka sanoisin.

No jos mä vaikka kertoisin mitä viimeisen 3 kuukauden aikana on tapahtunut ja jatkaisin siitä? 

Lyhyesti:

– Tyttö on kasvanut, mutta on pieni pirpana, kirppu. Kolmen kuukauden iässä tyty painaa 1,3kg vähemmän kuin Poika tuossa iässä.
– Kastejuhla pidettiin meillä kotona ja tytöstä tuli Neiti S. Söin liikaa täytekakkua.
– Poika on tähän asti vihannut piirtämistä ja kaikkea kuvataiteisiin viittaavaa, kunnes yhtäkkiä hän tajusi, että tussilla piirretyissä autoissa vain mielikuvitus on rajana toisin kuin Lego-hommissa. Nyt meillä piirretään 8 tuntia päivässä.
– Treenit on aloitettu. Pari kertaa olen käynyt potkunyrkkeilyssä (kunto ei riitä), kahvakuulassa kerran pari viikossa. Kotona kuulaan ja teen kehittelemääni HIIT-treeniä 2-3 kertaa viikossa.
– Joka toinen viikko olen tulossa hulluksi kotona, laittelen töihin viestiä, että milloin mä saan tulla takas. Jos aurinko paistaa, kotona onkin ihan kivaa ja puutarhassa aika kuluu siivillä Tytön nukkuessa vaunussa päikkäreitä.
– Äiti käy kerran viikossa silittämässä meidän pyykit. Luksusta.
– Raskauskiloja jäljellä 4-5. Ei lähde sitten millään. Johtuu varmaan siitä, että ne näyttää kertyneen REISIIN. Kutsun niitä silti raskauskiloiksi. Just because I can.
– Yli vuoden taloasumisen jälkeen sain meille vihdoin viimein ikkunoihin verhot.

Haluutteks te nähhä vielä, miltä se uus tyyppi näyttää?

neitis.jpg

Jos mä vaa tuijotan maanisesti, ni ehkä se älyy lopettaa ton heilumisen kameroineen mun eessä.

Arvanette ehkä, että kuva on ristiäisistä. Hän ei normi arkipäivänä istu täällä tyllihameessa ja päänkokoisessa kukkakoristeessa. Paitsi jos mulla ei oo muuta tekemistä.

Hei palataan, mä yritän vielä!

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Lapset

Odotus on päättynyt – tyttö tuli taloon

Tyttö päättikin tulla maailmaan yks kaks yllättäen. Viikko sitten tiistai-iltana olin valistanut kiukkuisena (=itkunsekaisella raivolla) Miestä siitä, että vain 4% vauvoista syntyy oikeasti laskettuna aikana – ja tässä menee vielä ainakin reilu viikko! MÄ EN JAKSA ENÄÄ! Parin tunnin päästä alkoivatkin melko kivuliaat supistukset. Noin yhdeksän tunnin päästä sylissäni oli pikkuinen tyttö. Lasketun päivän 27.1. aamuna meidän perheeseen tuli neljäs, pienin, suloisin ja avuttomin jäsen, jota me kaikki yritämme nyt hoitaa ja vaalia parhaamme mukaan.

Minä ruokin, hoivaan ja laitan vauvaa nukkumaan. Poika hakee pyytämättä pukluliinoja ja laittaa tyynyä sohvalla mun selän taakse, silittää vauvaa hellästi poskesta. Mies on keskittynyt aamu- ja iltapesuihin ja hoitaa pääasiassa vaipanvaihdot. Ne pienet hetket, kun tyttö jaksaa avata silmiään ja ihmetellä, kaikki kerääntyvät katsomaan: Kattokaa, nyt se nauraa. Voi miten hassu pieni suu sillä on! Ja niin mustat hiukset!!

<3

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Raskaus ja synnytys