Blogissa on ollut viime aikoina hiljaista. Mutta mä lupaan, että tähän on erittäin hyvä syy: keskeneräiset asuntokaupat. No okei, pikkasen allekirjoittanutta on vetänyt sohvan pohjalle käsittämättömät selkä- ja vatsakivut, jotka onneksi alkavat jo helpottaa. 

Me ollaan siis ehkä löydetty the talo. Sijainti: erinomainen (melkeinpä keskustassa, molemmilla töihin 2-3km). Remontit: kaikki suurimmat tehty ja erittäin huolellisesti (mm. sähkötyöt ammattikoulun oppilastöinä eli ammattilaisen valvovan silmän alla). Talo: vuoden 1955 rintamamiestalo, rapattu, 1500 neliön oma tontti, 3 kerrosta, lattialämmitykset, koneellinen ilmanvaihto, keskuspölynimuri, hieno piha kivetyksineen… Sisältä vaatii kyllä pintaremonttia, kaikki on meinaan viimeksi uusittu 1990-luvulla (ellei tykkää täys- ja puupaneloinneista :D). Niin, ja tietysti tämänhetkinen hiljaiset asuntomarkkinat on ehdottomasti meidän puolella: talon voisi nyt saada erittäinkin hyvään hintaan. Tai siis, sanotaanko niin päin, että aikaisemmin meillä ei olisi ollut mitään mahdollisuutta ostaa tällaista taloa, mutta nyt kun hinnat ovat niin alhaalla, meillä olisi elämämme tilaisuus 🙂 Ja tulevaisuudessa mahdollista tehdä hyväkin voitto, jos joskus taloa päädyttäisiin myymään..

Mutta. Nyt kun elelee aika mukavasti isohkossa kerrostalossa pikku lainan kanssa, mua hirvittää tuo iso talolaina. Totta kai talouskin samalla kiristyisi. Tällä hetkellä kun rahaa jää ihan kivasti säästöön, pystyy matkustelemaan ja muutenkin humputtelemaan jos sille päälle sattuu. Onhan sekin ihan mukavaa 🙂 Kaikkien miljoonien laskelmien jälkeen meille kyllä jää tietysti ylimääräistä talossa asuessakin, mutta koska kaikkia kuluja ei pysty arvioimaan, puhumattakaan lainan koroista, joista me pölhöt ei ymmärretä yhtikäs mitään muuta kuin että nyt ne on alhaalla, niin pelkään katastrofeja ja tilannetta, että kaikki rahat kuluvat vaan asumiseen. Ja minulle pikku säästäjälle ei jää yhtään euroa säästötilille pistettäväksi. Niin, minä olen koko ikäni säästänyt tilille, missä ei kuulemma myöskään taida olla kauheasti järkeä 😀 Kerrostaloelämä on luonnollisesti myös aika vaivatonta, etenkin kun taloyhtiössä, tai muutenkaan, ei ole minkäänlaista remontin tarvetta.

Omakotitalossa olisi tilaa. Mä saisin nyrkkeilysäkin, mies bändihommiinsa omaa tilaa, oma sauna, kodinhoitohuone… Mä voisin tuoda pianon kotiin.

Kerrostalossa on kiinteät kulut, ei yllätyksiä. Jos ei oteta huomioin satunnaisia naapurien bileitä.

Omakotitalossa voi grillata. Pihassa on pieni peltokaistale.

Kerrostalon pihassa on aina seuraa ulkoleikeissä. Tästä olisi Pojalla kouluunkin matkaa vain 200m, talolta matkaa tulee 2km.. Toki kouluun menoon on aikaa vielä 5 vuotta. Päiväkodin vaihto olisi ainakin edessä jossain vaiheessa, jos muutosta tulee tosiasia.

Näiden kaikkien puolien punnitseminen on oikeasti ihan käsittämättömän vaikeaa! Miten me ikinä pystytään päättämään ja valitsemaan, mitä me tehdään????? Miten te olette ratkaisseet laina-ahdistuksen ja pelon?? Mitkä asiat teillä on painaneet, kun olette päätyneet ostamaan uutta asuntoa?

Kumman sinä valitsisit????