Yksi merkkipaalu raskaudessa on sairaalakassin pakkaaminen. Se enteilee tulevaa: pian koittaa hetki saada vauva maailmaan. Kylmään maailmaan, mikäli ilmoja pitelee, kuten tässä on pidelty. Kun jäljellä on kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, en pidä mitään kiirettä. Olen toki miettinyt etukäteen jotain asioita, joita haluan ottaa mukaan, mutta kassin pakkaamisesta ei ole ollut mitään tietoa. Tai no, sain vihdoin viimein järjestellyksi vauvan vaatteet lipastoon (Kysynkin nyt, missä luuraa pesänrakennusvietti???? Poikaa odottaessa siivosin, kuurasin ja järjestelin kuukauden ennen vauvan tuloa. Nyt turvakaukalo ja sitteri on edelleen hankkimatta, vaunut lojuu tyhjine kumeineen kellarissa…), ja nappasin samalla vauvalle kotiutumisvaatteet. Tämä on oikeastaan ollut koko raskauden ajan mun ainoa kuinka valmistaudun vauvan tuloon: hypistelen ja ostelen vaatteita.

Vauvan kotiutumisvaatteethan on ihan älytärkeet. Ne muistaa aina, oi tässä me tuotii sut kotiin. Vauvasta otetaan kuvia ja ihmetellään. Ne on ne vaatteet, jotka pitää säästää.

Tässä on meidän tyllerön kotiutumisvaatteet.

Leijona-body oli pienin, mitä löysin varastoistani, joten se saa kelvata. Olisin halunnut jotain hempeämpää, mutta toisaalta tykkään tuostakin (body saatu, luultavasti ikivanhaa Lindexiä). Sydän-potkuhousut oli jo Pojalla (Lindex), vaaleanpunaiset housut ostin kirpparilta ja sukat on H&M. Raapimistumput on kanssa Pojan vanhat, en muista yhtään mistä ne on hankittu. Niitä pitää muuten ottaa muutamat muutenkin mukaan, koska muistaakseni sairaalassa ei ollut noita tumppuja vauvalle ollenkaan..

Sydänpöksyt ja pupusukat on mun suosikit <3

Väli- eli villakerros. Kypärämyssy (kirppikseltä tai äitiyspakkauksesta, en muista kummasta) ja äitini eli vauvan mummon tekemät villavermeet. Noi junasukat on huiput, ne ei tipu 🙂

Ja päälikerros. Lennen hatun ostin Mini Moresta. Toppapukua etsittiin äidin kanssa jo varmaan syyskuussa… En tiedä miksi 😀 Kierrettiin monet kaupat läpi ja päädyttiin tähän H&M:n tähtipukuun. Tuolloin ei ollut vielä ihan 100% varmaa, kumpi on tulossa, niin piti ottaa joku unisex-puku. Olihan noita vaikka minkälaisia pukuja, mutta 80-100€ 56-senttisestä puvusta – ei sitten niin minkään maan järkeä! Poika oli syntyessään 54 senttiä pitkä, joten odotusarvoisesti en usko, että tuo puku tulee kovin kauan vauvalle mahtumaan. Plus, mun mielestä toi on aika söpö toppis 🙂 Myöhemmin voidaan sitten käyttään äitiyspakkauksen pukua, joka on aika jättiläinen tuohon verrattuna (muistaakseni 68-senttinen). Tumput on puvussa kätevästi neppareilla kiinni, niin pysyvät tallessa.

Awwww, toi hattu, se on niiiiin pehmeä!

Nyt pitäis sit varmaan jostain alkaa etsimään sitä turvakaukaloa, ettei tarvi sylissä tuoda pientä kotiin.