Parin viikon dieettaus

No, tunnustetaan nyt se tosiasia (tai kaksikin): olen mä vieläkin vähän hämilläni plösähtämisestä. Totuuden nimissä, vaikka yritän taas olla tuijottamatta vaakaa (mikä ikuisella laihduttajalla on ollut pitkään se paras kaveri), olen päättänyt, että kyllä mä tässä parissa viikossa aion dieetata kilon (tai kaksikin) veks. And how am I going to do that?

Lisään peruskestävyysshittiä. Toisin sanoen, aion hikoilla nää kilot pois.

Eiks kuulosta järkevältä? Eikö? 

Joka tapauksessa. Aloitin sen eilen bodycombatilla. Ennen toi treeni olis ollut sellainen vedän tän henkihieverissä, verenmaku suussa -huiskiminen. Nykyään, kun on tottunut lyödessä ihan osumaan johonkin, köhköh – yskittää kun olen niin pro, combat on aikas leppoisa 🙂 Hyvä hikoilutunti.

Sitten juoksen kuin pieni orava noita Lahden tarjoamia lenkkipolkuja. Tervetuloa moikkaamaan Radiomäelle ja osoittelemaan sormella, jotta tuolla se ny yrittää!

Juon enemmän vettä.

Kittaan sitä kuin mikäkin. Se tunnetusti on kaiken kulmakivi.

Syön vähemmän (ulkona).

Eli otan eväät töihin useimpina päivinä. Piknikit olis tervetulleita, mutta näillä sääolosuhteilla – not gonna happen. No, tarkkailen muutenkin vähän sokereita/hiilareita, ettei tuu napsittua turhaan.

Katotaa, miten muikkelin käy!