Potkunyrkkeilyn pahempi puoli
Varmaan ihmettelette otsikon ja kuvan yhteyttä? Uskokaa tai älkää, mutta nämä asiat liittyvät vakavalla tavalla toisiinsa: kuntopotkunyrkkeily ja jalat. Tässä tapauksessa jalkakammo tai -inho tai -kuvotus, miksi sitä nyt haluaakaan kutsua. Inho-osa ei liity kuvaan, se edustaa sitä jalka-puolta. Suloisia jalkoja ja varpaita, sellaisia, johon saattaisin koskea. Muut jalat ja varpaat – älkää vaivautuko lähestymään minua!
Eilen oli yksi piinaavimmista kuntopotkunyrkkeilytreeneistä ikinä. Aiemmin olen pelännyt liian rankkoja lopputunnin eriä, joissa saatetaan lyödä, kyykätä, vuorikiipeillä, tehdä burpeita… Kaikkea kivaa, mutta helvetin raskasta. Eilinen treeni oli tehoiltaan leppoisa: harjoittelimme tasapainoa ja potkutekniikkaa. Valitettavasti tämä ei vaan ole se mun juttu, vaikka tasapainotaitoa löytykin ja potkuissakaan ei ole sinänsä mitään vikaa, toki täydellisiä ne eivät ole. Mutta kun tuollainen harjoittelu tehdään parin kanssa (tällä kertaa minua päätä pidempi mieshenkilö karvajalkoineen shortseissa) ja potkukorkeutena tavoitellaan muun muassa kaverin kaulaa, niin… EN MÄ PYSTY!
Kuulun ihmisiin, jotka metrossa/ratikassa/junassa/bussissa – missä tahansa – vaihtavat paikkaa, jos edessä istuu huonosti jalkojaan hoitava tyyppi sandaaleissa. Mä en vaan voi sille mitään: oksennusrefleksi on liian voimakas 🙂 Voitte kuvitella, kuinka vaikeaa mulla eilen oli. Ja me tehtiin noita harjoituksia koko tunti. Sanoin jo sille mun parillekin, että tähän saattaa loppua mun potkunyrkkeilyharrastus.
Vauvan jalkoihin voi koskea. Muut on pelkkää likaa, saastaa ja jalkasieniä!
Lisäksi edellisen brassijiujutsutyyppien hiet tatamissa sekä pölyt, vaatenukka ja muu paska tarrautuneena vastustajan jalkapohjiin sekä ihmisjalkahiki. Yööööööök!!! Ai niin, kerroinko mä jo, että ne potkut tehdään siis mahdollisimman hitaasti. Mahdollisimman hitaasti toinen asettaa hikijalkapöytänsä ja karvajalkansa lähelle mun kaulaa (ja horjuu, apua, eikä tiedä, mihin se jalka on menossa)…
Jotenkin ihmeen kaupalla (osittain pitämällä silmät kiinni) selvisin ton tunnin loppuun oksentamatta. Saattaa mennä pari viikkoa ennen kuin menen seuraavan kerran treeneihin. Vieläkin puistattaa.