Sata rautaa tulessa

Olen huomannut itsestäni, että olen parhaimmillani silloin, kun on sellainen mukava pikku kiire menossa. Tämä ei ole mun kohdalla siis vain korulause työpaikkahakemuksessa, vaan ihan oikeasti olen parhaimmillani pienen paineen alla. Mutta sitten kun kiirettä vaan jatkuu, niin iskeekin melkoinen lamaantuminen, eikä oikein mitään tahdo saada aikaiseksi.

Viime kuussa pienen paineen alla puserrettu essee ja tentti poiki täydet pisteet, kurssin arvosana 5. Tässä kuussa kaiken ylimääräisen mellastuksen ohella toivon ensi viikon tentistä ykköstä, please, päästäkää mut läpi.

Koko kroppa tuntuu käyvän ylikierroksilla. Pitkä syksy/talvi ilman vapaapäiviä. Pieni henkilökohtainen menetys. Talon ostaminen. Asuntolaina. Vuokralaisten etsiminen. Pari esseetä. Remonttisuunnitelmat. Budjetti. Tentti. Tuleva muutto. Eih! Toivon, että olisi jo helmikuu ja suurin osa ohi elettyä. Sitä paitsi, miten 2 kilometrin päähän tehtävä muutto puolentoista kuukauden päästä voi jo nyt aiheuttaa näin paljon stressiä????

Nyt pitäisi jostain kerätä ne viimeiset motivaationrippeet ja kursia esseet kasaan, yrittää suorittaa tentti läpi. Pikku hiljaa. Sit vois alkaa kasailee kamoja. 

Ristikää sormet, että keskiviikkona tuleva asunnon katsoja olis hyvä ja luotettava tyyppi ja vuokrais meiltä tämän.

Kai tää tästä.