Tag: äitiys

Reilu neljä kuukautta sitten tammikuun 26. päivä oli loskainen. Lunta oli hillittömät määrät ja mittari näytti nollaa. Leikittiin Pojan kanssa ulkona lumipallohippaa, otin niin paljon juoksuaskeleita kuin vain kykenin. Pikku vihlaisut – mitäs noista! Illalla vielä saunaan. En ollut kovin toiveikas, että vauva syntyisi ajallaan (laskettu päivä 27.1.), mutta Miehellä taas oli sellainen tunne, että se saattaisi […]

Eilisen avautumisen johdosta ajattelin jatkaa samalla linjalla. Ihan vaan, ettei kukaan lukija säikähdä, että jaahas, taas yksi raskaus-vauva-äiti-blogi-kattokaa-mun-uusia-blogin-kautta-saatuja-emmaljungia. Ja sit kaikki on niin helvetin vaaleenpunasta tai -sinistä, tai Metsolaa. Ei siinä, että noi olis vain pahasta, mutta se ei ole ihan mun tyylistä. Nyt seuraa siis vähän avautumista siitä, mihin tämä blogi suuntaa. Faktahan on se, […]

Taas vierähti viikko.  Hiljaisuuteen on pienen pieni selitys, noin 50 grammaa painava. Kymmenen senttiä pitkä. Jos onni on kohdallaan, meitä on pian neljä. Pojasta tulee isoveli. Minusta äiti toiselle ihanuudelle. Voitte arvata vain murto-osan niistä miljoonista ajatuksista, mietteistä ja pohdinnoista, joista olisin jo näiden reilun 14 viikon aikana halunnut kirjoittaa, mutta en ole uskaltanut. Ettei […]

 Hyvää onnea, toivottaa Poika. Poika on osunut asian ytimeen. Tällainen äiti minä olen. Rakennan legoilla, leikin piilosta ja säikyttelen. ”Odota, siivoan vaan tän keittiön nopeesti ensin.” Sunnuntaiaamu on koko kevään aurinkoisin. Pari kuppia kahvia ja alan ihmettelemään, eikö tässä huushollissa äidille edes aamiaista tarjoilla. ”Hei äiti, mä sain todella hyvän ajatuksen! Jos me puetaan päälle […]

Pieni lista elämäntapahtumista, joissa olen loistanut (äitinä). Kun saan tunnin itkupotkuraivareita vetävän Pojan kannettua rimpuilevana päiväkotiin, lasken potkivan ja karjuvan Pojan lattialle ja totean hoitajalle ”onneksi minun ei tarvitse olla täällä töissä”. Kun annan periksi kaupassa telaketjutraktorin kohdalla, mutta sanon, että Poika saa kustantaa lelun omista varoistaan. Kun Poika pissaa housuun (hänen mielestään vahingossa ja […]

Meille on nähtävästi muuttanut pysyvästi asumaan pian kolme vuotta täyttävä luupää. Kun perjantaina päiväkotiin lähteminen ei onnistunut lahjonnalla, kiristyksellä tai uhkailulla, jouduin viemään raivoavan, lyövän, potkivan pikku Pojan raahaamalla, ja sulkemaan kylmästi oven perässä. Mun äidinsydän ei kuitenkaan kestä tällästä, saati hermot. Niinpä olen koko viikonlopun uurastanut tulevan viikon eteen: on puhuttu päiväkodista positiivisessa valossa, […]

Meillä on käsillä jälleen vaikeat ajat. Tätä helvet pahemmanlaatuista uhmaa on nyt jatkunut 3 päivää, kolme neljästä Pojan kanssa vietetystä lomapäivästä. What a great feeling, etten sanoisi! Pojalla on ollut omat uhmakautensa, mutta ne on tainnut osittain jo hämärtyä mielestäni. Mun mielestä pidempään on ollut jo hieman seesteisempää ja mukavaa. Erityisesti nyt lomalla olen saanut kuulla […]

Huomenna (tai oikeastaan tänään, koska postaus on ajastettu) matkaamme vihdoin kohti unelmiemme lomaa Venetsian rivieralle, tarkemmin sanottuna Porto Santa Margheritaan. Porto Santa Margherita on pieni kylä noin 60 kilometrin päässä Venetsiasta pohjoiseen.  Mietin tätä valmistautumista matkaan: kaikki on niin erilaista kun mukaan on lähdössä taapero! Aikaisemmin olisin edeltävänä iltana lakkaillut kynsiä, kuorinut ihoa, silitellyt vaatteita… […]

Tänään tapahtuu jotain käsittämättön ihmeellistä! Kun töiden jälkeen hyppään fillariltani kotipihassa, menen tyhjään kotiin. Mies ja Poika nimittäin ovat lomailleet kaksistaan jo reilun viikon, kun itse paiskin yritän tehdä töitä vielä muutaman päivän ennen odotettua loman alkua, ja nyt perheen miehet matkustavat kohti Kainuun erämaita Miehen sukulaisia ja Pojan mummua ja isomummua tapaamaan. Olen ollut viimeisen […]