Tag: ajatuksia elämästä

Ymmärsin yhtäkkiä monta asiaa. Että voisin ottaa vähän rauhallisemmin. Mikään asia ei etene nopeammin vain siten, että hengitän tiheämmin ja nostan sykkeen sataanviiteenkymmeneen työpöydän ääressä. Että voisin kotonakin olla vähän rauhallisemmin. Poikakin voisi sanoa vähän harvemmin äiti älä hermoo… Että voisin sulkea puhelimen ja tietokoneen vähintään kerran viikossa heti töiden jälkeen ja olla (niin kliseiseltä kun […]

Nyt se on sitten arki taas täällä. Ja hirveä kiire ja hulina. Ei tullut sellaista toivottua pehmeää laskua, ennemminkin mahalasku – suoraan keskelle töitä! Sain kaaoksen aikaan (vähintään pääni sisälle) alle yhdessä työpäivässä.  Katsoin, ettei koko syksynä ole yhtään ylimääräistä vapaapäivää. Seuraava loma on oikeasti jouluna. Huhhuh! Arjessa on kyllä omat hyvät puolensa. Nämä ilostuttavat ainakin […]

Meillä on tänään viimeinen lomapäivä. Toki vielä vietämme viikonlopun vapaalla, mutta maanantaina koittaa taas arki. Me ollaan lomalla matkailtu, syöty hyvin, oltu käsittämättömän paljon rannalla, ajeltu pyörällä, juostu, leikitty, syöty aamupalaksi vesimelonia ja välipalaksi jäätelöä, naurettu, nukuttu pitkään, mökkeilty, kiukuteltu, pyydetty anteeksi, halattu ja pussattu. Aamut rannalla oli loman parasta antia.   Summa summarum: Täydellinen […]

Muiden blogistien puuhailuja kymmenen vuoden takaa on ollut niin mukava lueskella, että pitihän minunkin sitten kantaa korteni kekoon näissä muisteloissa. Vuosi 2004 oli minulle monessa suhteessa mullistavaa aikaa. Olin tuolloin 21-vuotias, niin kovin aikuinen. Heidi, ihan pentu sä oot vielä! Työskentelin kaupassa ja sain juuri ja juuri kuukaudessa sen verran rahaa, että pystyin asumaan Lahden keskustassa […]

Olen koko viikon oireillut. Henkinen ja fyysinen väsymys kerääntyi ihan yhtäkkiä, kuin tumma pilvi leijumaan ympärilleni. Aamuisin lihakset tuntuivat niin kipeiltä, että hyvä kun jaksoin seistä pystyssä. Töissä yksikin valitus tai vastoinkäyminen rupesi nostamaan kyyneleitä silmiin. Tajusin, onneksi ajoissa, että nyt on menty liian pitkälle. Mietin treenejäni. Olen lapsellisen innoissani treenannut 4-5 treenit viikossa: kuntopotkunyrkkeilyä, […]

Yksi ilta ja yö yksin. Tätä tapahtuu liian harvoin, koska en osannut olla kotona yksin. Oli liian hiljaista, yksinäistä. Kukaan ei juossut ovelle vastaan, halannut tiukasti ja kiljunut ”isiiii, äiti tuli!!!”. Kukaan ei kysynyt, miten päivä meni. Ja aamulla kukaan ei tullut alahuuli väpättäen antamaan vielä yhtä halia ja pusua ennen töihin lähtöäni. Niin ihanaa, kun […]