Talohaaveita

Meillä on aina silloin tällöin noussut esille ajatus omasta torpasta. Jo ennen tämän nykyisen kodin ostamista haaveilimme ja kävimme katsomassakin paria rintamamiestaloa, mutta sillä hetkellä kun olin juuri jäämässä äitiyslomallekin, budjetti ja aika ei antanut myöten toteuttaa unelmaa. Tuohon aikaan kävin myös vielä junalla töissä Helsingissä, joten kodin täytyi löytyä rajatulta alueelta, koska en halunnut pidentää työmatkaani vielä pitkällä automatkallakin. 

Nyt talohaaveet ovat nousseet uudestaan esille. Olen saanut työpaikan Lahdesta ja Miehenkin pitkähkö työmatka lyhenee parikymmentä kilometria kesäloman jälkeen, joten näitä asioita ei enää tarvitsisi miettiä. Lisäksi tämän nykyisen kotimme rempan myötä uuden kodin remontointibudjettia ja -aikataulua on vähän helpompi hahmottaa. Etsimme tällä hetkellä (mieluiten) rintamamiestaloa, jossa olisi perusasiat laitettu (putket, sähköt, salaojitus) ja joka olisi siinä kunnossa, että siellä pystyisi asumaan. Sisäremonttia tekisimme sitten uudessa kodissa asuessamme. Oi kun kuulostaa helpolta! Vaikka tätä nykyistä remontoidessamme oli kyllä mielessä, että ei enää ikinä…..

Pitäisi enää löytää se talo. Talokauppa on tällä hetkellä ainakin Lahdessa toooodella hidasta, meillä olisi siis hyvät lähtökohdat. Hyvät kohteet menee luonnollisesti nopeammin, mutta väittäjien mukaan talokaupoissa saattaa tällä hetkellä mennä yli vuosikin.. Tietysti tämä nykyinenkin pitäisi saada myytyä, tosin en pidä sitä ongelmana, koska alueen kerrostalokämpät on oikotien mukaan myyty 1-6 kuukaudessa. Me asutaan nyt n. kilometrin päässä keskustassa ja 200 m. päässä uimarannasta, joten tämä on ihan mukava paikka 🙂

Otin muutaman kuvan kodista (huom! parin tunnin siivoamisen päätteeksi :D), kun halusin nähdä, miltä kotimme näyttää ”ulkopuolisen” silmin. Nyt kun mä katson näitä, niin vaikka meillä ei mitään sisustusintoa ja erityistä tyyliä olekaan, mä tykkään meidän kodista. Me remontoitiin lattiasta kattoon kaikki paitsi kylppäri. Neliöitä on noin 83 ja talo on 1960-luvulta.

Keittiön ovella.

Kaksiosaisessa keittiön ruokailutila.

Olohuoneeseen paistaa ilta-aurinko ja päivällä on hämärämpää.

Olohuoneesta pääsee Pojan huoneeseen, josta ei nyt ole kuvaa (=pieni huone, hirveä kaaos ja päikkäreitä nukkuva Poika) :)

Meidän makuuhuone. Mä en saa nukuttua, jos ei ole tarpeeksi pimeää. Huoneen muut seinät on maalattu vaaleiksi, vain tuo pääty on tuhkanmusta.

Tänään pitäisi mennä talonäytölle. Se on juuri sellainen, kun me on etsitty. Hintakaan ei ole yliampuva. Mutta miten mä raaskisin luopua tästä nykyisestä kodista, joka me on ite remontoitu, meidän eka oma koti, Pojan ”syntymäkoti”…