Testissä Bodyattack
Liikuntakeskus Fressi on pitkin kesää järjestänyt (myös) Lahdessa ilmaisia puistojumppia. Puistojumpat ovat Les Millsin konseptitunteja, olet varmaan törmännyt Facebookissa näihin bannereihin (kuva lainattu). Jos paikkakunnaltasi löytyy Fressi, on siis todennäköistä, että jossain päin kaupunkia on mahdollista päästä jumppaamaan Les Millsin tahtiin ja ihan ilmaiseksi 🙂
Lahdessa tuntivaihtoehdot ovat olleet Bodybalance, Bodyattack, Bodycombat ja Sh’bam. Muutaman kerran olen käynyt nyt hutkimassa combatin tahtiin Pikku Veskulla, Lahden satamassa, mikä on ollut superhauskaa aurinkoisena kesäiltana! Viime keskiviikkona oli vuorossa Bodyattack, joten ajattelin, what tha hell, teen mitä pystyn, mutta mä meen.
Enkä tutustunut etukäteen ollenkaan tuntikuvaukseen, mistä on kyse. No, en tiedä olisiko auttanut ainakaan tämä Les Millsin kuvaus tunnista:
”BODYATTACK™ is the sports-inspired cardio workout for building strength and stamina. This high-energy interval training class combines athletic aerobic movements with strength and stabilization exercises. Dynamic instructors and powerful music motivate everyone towards their fitness goals – from the weekend athlete to the hard-core competitor! Like all the LES MILLS™ programs, a new BODYATTACK™ class is released every three months with new music and choreography.”
Tunti oli pelkkää paikallaan juoksemista ja hölmöltä tuntuvaa pomppimista. Mulla tämä maha on jo sen verran pullahtanut, että se esti tunnin vetämisen henkihieverissä, mutta vaikka mä kuvittelisin itseni ei-raskaana kokeilemaan uudestaan tota tuntia, niin en usko, että mä ikinä alkaisin tykkäämään siitä. Varmasti se polttaa kaloreita – jos se on ainoa tarkoitus harrastaa liikuntaa – Les Millsin arvio on 675 kaloria 55 minuuttia kestävän tunnin aikana.
Mut siis miks mä lähtisin ikinä jonnekin salille juoksemaan paikallaan ja hyppimään X-hyppyjä? Vaikka kyllähän noita tehdään jossain Bodycombatissakin tavallaan, mutta kun toi attack oli pelkkää maailman yksinkertaisimpien sarjojen toistamista ja toistamista, toistamista…. Ja usein samat liikkeet toistuivat eri kappaleissakin. Eiks sitä voi sit vaan mennä lenkille juoksemaan, niin vaihtuis maisemat? :D Toki vauhti oli huima, enkä meinannut aina pysyä mukana lyllertämässä. Et jos combat on sun mielestä hullun hommaa (hutkia ja potkia ilmaa), niin kyllä tää attack on vielä vaan tooodella paljon älyvapaampaa :D
Tykkään itse vähän ”koreografisemmista” tunneista, jos tollasta ns. perusjumppaa pitää harrastaa. Jossain vaikeammilla step-tunneilla aika menee siivillä, kun pitää keskittyä siihen mitä tekee. Bodyattackissa riitti, että yritti pysyä vauhdissa mukana. Tunti tuntui kestävän ikuisuuden ja sanoin jo varmaan vartin jälkeen kaverilleni, et ei helvetti miten tylsää! Mulla tollanen ei oikein edes tyhjennä aivokoppaa, mikä on yksi tärkeimpiä asioita kun urheilen, – attackin tahdissa pystyi ihan hyvin miettimään työasioita ja mitähän ruokaa huomenna tekis, samalla kun toistaa sadatta kertaa jotain samaa liikettä. Näin kärjistetysti. Ja oikeesti.
No mut, kaikkea voi kokeilla kerran!