Yksin

Tänään tapahtuu jotain käsittämättön ihmeellistä!

Kun töiden jälkeen hyppään fillariltani kotipihassa, menen tyhjään kotiin. Mies ja Poika nimittäin ovat lomailleet kaksistaan jo reilun viikon, kun itse paiskin yritän tehdä töitä vielä muutaman päivän ennen odotettua loman alkua, ja nyt perheen miehet matkustavat kohti Kainuun erämaita Miehen sukulaisia ja Pojan mummua ja isomummua tapaamaan.

Olen ollut viimeisen vajaan kolmen vuoden aikana yksin kotona yhden yön, kun Poika kinusi mummille yöksi ja Mies oli keikalla. Nyt taidan olla ainakin sen kaksi yötä ja iltaa ihan keskenäni. Wau! Mietin jo, että miten mä käytän tämän ajan? Se tuntuu niin ihmeellisen pitkältä! Voin suunnitella tekeväni tänä iltana jotain ja huomenna jotain muuta! Amazing! 

Silti mulla on jo ikävä niitä. Jo aamulla ikävöin, etenkin Poikaa. Piti käydä herättämässä se ennen töihin lähtöä, antaa miljoona halia ja pusua. Soittaa ennen kuin lähtivät edes ajamaan.. Nooo, mutta enköhän mä selviä 😉

Tässähän herää suoranaiset paineet ehtiä tekemään kaikki mahdolliset asiat: Herätä aamulla ajoissa, ehkä joogata, olla rauhassa vähän aikaa ennen töihin lähtöä, iltaisin lueskella, urheilla, siivoilla ja kokkailla ihan itelle vaan. 

Mitä te teette tällaisina hetkinä, kun on paljon aikaa ihan vaan itselle? Vinkit please, etten vaan unohda jotain! 🙂