Lisämotivaatiota

Kuluneella viikolla tuli lisämotivaatiota rutkasti. Viimeisessä raskaudessani sairastuin raskausdiabetekseen. Lievään sellaiseen, mutta kuitenkin. Arvot pysyivät ruokavaliolla hyvin kurissa, joten vähän niin kuin unohdin koko jutun heti synnytettyäni. Seurasin kyllä sokereita tasaisin väliajoin, mutta esim. suositeltu uusintarasitus jäi kokonaan väliin. Ja ruokavalio nyt oli mitä oli. Lihoin raskauden jälkeen aika reilusti ja liikunta oli minimissään. Tähän asti kaikki on mennyt hyvin. Nyt sitten tällä viikolla olivat paastoarvot selvästi koholla. Lukemat viittaavat jo esidiabetekseen ja siinä hilkulla saattaa olla, että eivät yltäisi sinne seitsemään asti, jota pidetään diabeteksen merkkinä. Tiedän, että arvot saattavat monesta syystä nousta tavallista ylemmäs. Mutta fakta on kuitenkin se, että jos sokeriaineenvaihdunta toimii normaalisti ja on terve, eivät arvot pääse noin ylös kuin minulla on nyt päässyt. Voi olla, että en kärähdä sokerirasituksessa, jonne nyt varasin ajan. Arvot saattavat olla siellä ihan normaalit. Mutta minä aion suhtautua asiaan kuin minulla se kakkostyypin diabetes olisi. Haluan, että en ehdi sairastua pahemmin. Haluan, että arvoni pysyvät pääsääntöisesti tuossa alle kuudessa. Uskon vakaasti, että jos jatkan tällä ruokavaliolla ja lisään liikuntaa, elimistöni vielä elpyy. Jos nyt annan asian olla, olen parissa vuodessa siinä tilanteessa, että tiukallakin ruokavaliolla arvot ovat huonoja. Eli nyt muutetaan elintapoja ja entistä isommalla tarmolla ja motivaatiolla.

Liikunta on ollut minulle aina aika epämieluisaa. En ole saanut siitä koskaan mitään hyviä fiiliksiä. Se on ollut välttämätön paha koulussa ja sen jälkeen sen jätin enemmän kuin mielelläni. Välillä olen saanut puuskia, joiden aikana olen treenannut paljonkin, mutta aina se jää.  Minun kohdallani ei toimi se, että liikunnasta tulisi jonkinlainen välttämättömyys, kun sitä harrastaa riittävän pitkään. Ei. Minulla on ollut useiden vuosienkin pätkiä, joiden aikana olen liikkunut monipuolisesti ja säännöllisesti, mutta aina olen helpottuneena liikkumisen lopettanut. Nyt toivon,että tämä verensokeriasia riittäisi pitämään motivaatiota yllä. Huomasin nimittäin, että päivinä joina kävin vain vartin reippaalla lenkillä,  olivat sokeriarvot paljon paremmat kuin päivinä,  joina en liikkunut nimeksikään. Eli todella pienelläkin panostuksella voi saada elimistön kannalta ison hyödyn. Olenkin nyt pohtinut asian niin, että jos tuntuu että tekisi mieli taas jättää liikunnat sikseen,  pakota itseni kuitenkin edes sille vartin lenkille päivittäin. Se ei ole pois mistään muusta, mutta saatan vaikka vahingossa liikkua vähän enemmänkin.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *